Kausi 2, jakso 1 - "May the Giant Be with You"

"Hello again. Can you see through a wall? Can you see through human skin? X-rays see through solid, or so-called solid objects. There are things in life that exist, yet our eyes cannot see them. Have you ever seen something startling that others cannot see? Why are some things kept from our vision? Is life a puzzle?

I am filled with questions. Sometimes my questions are answered. In my heart, I can tell the answer is correct. I am my own judge. In a dream, are all the characters really you? Different aspects of you? Do answers come in dreams?

One more thing. I grew up in the woods. I understand many things because of the woods. Trees standing together, growing alongside one another, providing so much. I chew pitch gum. On the outside – let's say, of the Ponderosa pine – sometimes pitch oozes out. Runny pitch is no good to chew. Hard, brittle pitch is no good. But in between these exists a firm, slightly crusted pitch with such a flavor. This is the pitch I chew."

Twin Peaksin toisen tuotantokauden aloitus "May the Giant Be with You" on sarjan pilottijakson tyyliin kaksituntinen erikoisjakso, josta ei kerta kaikkiaan tapahtumaa uuvu. TV:ssä ennennäkemättömän väkivaltansa, kauhuelementtiensä, yliluonnollisuutensa sekä entistä vahvempien Lynch-tunnelmointiensa vuoksi jakso oli aikanaan varmastikin järkyttävä. "Tätäkö se nyt sitten on?" Kun valtavirralle kävi selväksi että kyllä, tästä alkaa oikea Twin Peaks, ja tätä se oikeasti on, niin eihän sitä sinänsä sovi ihmetellä, miksi toista tuotantokautta pidettiin niin pitkään niin vähässä arvossa. Sitä minä en taas ymmärrä, että miksi niin useat nostalgiakriitikot pistävät Twin Peaksin äkillisen tuhon em. elementtien piikkiin - se syy, miksi toisella tuotantokaudella mentiin OIKEASTI järveen ja lujaa, piilee jossain aivan muussa kuin sen ajatuksissa multiversumista. Tässä jaksossa siitä ei onneksi näy vielä häivääkään; "May the Giant Be with You" on äärettömän tärkeä osa Twin Peaks-mytologiaa, ja aivan ehdottomasti yksi koko saagan parhaista kokonaisuuksista.

Haluaisin analysoida jaksoa jo hieman etukäteen, ja yleisellä tasolla, käyttäen Star Warsia jälleen kerran vertailukohteena. Kun kerran sen ajatuksen sain mieleeni, en saa sitä sieltä pois: jakson nimellä voi olla suurempi merkitys kuin mitä se tuollaisenaan antaa ymmärtää. Star Warsin keskiössä on "Voima" eli "Force". Kuten yksi Star Warsin keskeisistä henkilöistä, jedimestari Obi-Wan Kenobi sen jo ensimmäisessä elokuvassa (vuodelta 1977) selittää, "Voima" on kaikki ympärillä oleva, ja sitä tasapainossa pitävä näkymätön energia. Me voisimme tulkita oikeassa maailmassa "Voiman" olevan jotain Jumalan ja perusfysiikan väliltä. Yksi Star Warsin tunnetuimmista lentävistä lauseista, joka sanotaan lähes jokaisessa sarjan elokuvassa vähintään kerran, on "Olkoon Voima kanssasi", eli: "May the Force Be with You". Miten tämä nyt liittyy tähän jaksoon? Ei pintapuolisesti mitenkään. Miten tämä taas liittyy sarjan tulevaisuuteen? Mielestäni moninkin tavoin.

Mitä enemmän sarja tästä etenee, ja mitä enemmän henkimaailman rooli siinä kasvaa, sitä selkeämmäksi käy että hahmoilla kuten Jättiläinen (alias Fireman) on käytännössä täysin sama rooli kuin Star Warsin Voimalla - he ovat vähän kuin maailmankaikkeuden moottori. Heidän tehtävänsä on pitää maailma tasapainossa. He näkevät KAIKEN. Menneen, nykyhetken, tulevan, ja he toimivat siten, että historia muovautuu kuten sen kuuluu. Tästä päästään siihen johtopäätökseen, että kun Jättiläinen sanoo kryptisten vihjeidensä päätteeksi "tämän enempää en voi paljastaa", se johtuu pääasiallisesti siitä, että jos Cooper tietää liikaa totuudesta ja motiivista Lauran murhan takana, hänen oikea päämääränsä ei koskaan paljastuisi, ja maailman (sekä ajan) tasapaino järkkyisi niin paljon, että Jättiläinen tovereineen ei sitä kykene enää hallitsemaan.

Vaan sepä nyt toistaiseksi siitä; puhutaanpa vielä hetki tästä yhdestä jaksosta, eikä mennä sen pidemmälle. Kuten sanottu, Voima on näkymätön. Miettikää jakson nimeä tekemäni Star Wars-vertauksen pohjalta, sekä tiettyjä kohtauksia tässä jaksossa: Jättiläisen ilmestyminen mukaan kuvioihin, sekä jakson unohtumaton loppukohtaus. Oliko Lynchin tarkoitus heti näin toisen kauden alkuun vihjata katsojalle, että mahdottomalta tuntuva, jo tässä vaiheessa ja pelkästään edellisen jakson puitteissa kaksi kolmesta pääepäillystä totaalisesti eliminoinut murhamysteeri on selitettävissä sillä, että murhaajaa ei voi nähdä?

Mitä enemmän kelailen näitä täysin tuoreita ajatuksia, ja jaksoa jo lähtökohtaisesti, tekisi mieli antaa sille arvosanaksi se kuuluisa 6/5. Annan sille luvan tyytyä viiteen.

PÖLKKY KERTOO

* Juuri Wild at Heartin valmiiksi ja eetteriin saanut David Lynch varasi Twin Peaksin toiselle tuotantokaudelle runsaasti aikaa, sekä ohjaajana että näyttelijänä päästäkseen vaikuttamaan entistä enemmän sarjan tuotantoon. Hän halusi ehdottomasti ohjata tämän jakson, koska hän halusi näyttää värvätyille sijaisohjaajille tarkkaan aina pienintäkin kuvaustyyliä myöten, miten haluaa henkimaailman asioita käsiteltävän. Hän näki käytännön esimerkin ainoana vaihtoehtona, koska hän ei tunnetusti pidä ollenkaan siitä, että hänen omia ideoitaan jalostaa kylmiltään joku toinen. Toinen painava syy, miksi Lynch halusi tehdä tämän jakson itse, on sen loppukohtaus: Ronetten takautuma Lauran murhayöhön. Lynch rakasti Lauraa hahmona yli kaiken, ja tunsi että olisi väärin "antaa jonkun muun tappaa hänet".

* Edellä mainittu loppukohtaus on useasti nimetty yhdeksi TV-historian käänteentekevimmistä, mutta myös järkyttävimmistä kohtauksista. Sitä saattaa olla nykypäivänä vaikea uskoa, mutta yleiskanavilla ei oltu koskaan nähty mitään niin väkivaltaista. Negatiivinen julkisuus ainoastaan rohkaisi Lynchiä ja Frostia menemään vielä himpun verran pidemmälle tuotantokauden keskivaiheilla, kun murhaajan oli määrä ottaa seuraava uhrinsa ja paljastaa vihdoin henkilöllisyytensä katsojille.

3. maaliskuuta, 1989

* Dale Cooper makaa ammuttuna, mutta hengissä, hotellihuoneensa lattialla. Andy kutsuu edelleen Cooperia nimeltä pöydälle lasketussa luurissa.

- Andyltä sinänsä melko sinnikästä; oli kyseessä vaimennettu pistooli tai ei, luulisi että laukausten         ääni on välittynyt langan toiseen päähän ja saanut apuvoimat liikekannalle välittömästi.

* Sisään kävelee reippaasti eläkeiän jo mahdollisesti pariinkin kertaan ylittänyt tarjoilija (Hank Worden), joka suhtautuu maassa makaavaan Cooperiin hyvinkin stoialaisesti, hymyilee tälle ja kyselee tämän vointia. Cooper pyytää tarjoilijaa laskemaan tilaamansa maidon pöydälle ja soittamaan ambulanssin. Ukko jäätää hetken aikaa, pudistelee päätään, ja lyö luurin Andyn korvaan. Kun Cooper kuulee luurin napsahtavan, hän olettaa tarjoilijan ymmärtäneen pyyntönsä ja maksaa tyytyväisenä laskun tippeineen. Tarjoilija poistuu huoneesta, mutta palaa hetken päästä takaisin kertoakseen Cooperille kuulleensa hänestä, ja näyttää hänelle peukkua Cooperin tavaramerkiksi muodostuneella tyylillä, johon Cooper tietysti vastaa samoin. Tarjoilija sanoo vielä yhden asian ennen lähtöään: "maitosi jäähtyy".

- Klassista, tahallisen pitkäveteistä ja katsojan kärsivällisyyttä pitkällä seipäällä nuohoavaa David Lynchiä.

 - Hank Worden (1901-1992) on legendaarinen amerikkalainen näyttelijä, joka aloitti uransa ihan  ihka oikeana cowboyna. 1930-luvulla hän kiinnitti elokuvatuottajien huomion ja päätyi             näyttelemään useissa länkkäreissä, sekä TV:ssä että valkokankaalla, hyvin usein itsensä John Waynen vastanäyttelijänä. Wordenilla oli Schwarzeneggerin "I'll be back":in tyyliin tunnuslause: "thank ya, thank ya kindly", jonka hän sanoo myös tässä kohtauksessa kiittäessään Cooperia tipistä.

- "Maito" ja sen "jäähtyminen" on vertauskuva johtolangoille, vrt. "trail has gone cold". Tarjoilija yrittää kertoa Cooperille omalla tavallaan, mitä yön aikana on tapahtunut tämän ollessa poissa pelistä - päällimmäisenä yhden pääepäillyn murha ja toisen murhayritys - vihjaten samalla katsojalle olevansa jotain muuta, kuin hänen vaatimaton ulkokuorensa antaa ymmärtää.

* Hetken kuluttua Cooperin huoneeseen astelee kirjaimellisesti tyhjästä ilmestyvä, aavemainen mutta rauhanomainen Jättiläinen (Carel Struycken), joka on sonnustautunut samanlaisiin vaatteisiin kuin juuri lähtenyt tarjoilija.

- Tarjoilija on täten sarjan ensimmäinen avoimesti itsensä ilmi antava "henki-isäntä". Hän toimii itsessään vihjeenä siitä, että henkilössä asuva olento ei välttämättä näytä ollenkaan samalta kuin hän itse. On mahdollisesti vain tiettyjä piirteitä, jotka asukki ja asutettava jakavat keskenään - tässä tapauksessa vaatetus ja kalju pää. Tähän pointtiin perehdytään vielä myöhemminkin tässä jaksossa.

- Tarkkasilmäisimmät huomaavat varmasti, että Jättiläisen vaatetuksesta puuttuu tarjoilijalla ollut punainen rusetti - joka on sävy sävyyn punaisen huoneen verhoilun kanssa.

- Kuten kolmannella tuotantokaudella opimme, Jättiläisen oikea kutsumanimi on Fireman, eli "Palomies", mutta viittaan häneen aina tämän kauden loppuun asti Jättiläisenä.

- Koska Jättiläisellä ei tunnu olevan samanlaista auktoriteettiasemaa kuin kolmannella kaudella, ja Carel Struyckenin roolihahmoon viitattiin kolmannen kauden aluksi nimellä "????", jotkut fanit ovat ottaneet asiakseen epäillä, onko kyseessä sama hahmo, mutta itse oletan heidät yhdeksi ja samaksi hahmoksi. Itse veikkaan, että "????" oli puhtaasti pitämässä paikkaa hahmon todellisen nimen paljastukselle, jotta hänen todellinen roolinsa, tarkoituksensa, tehtävänsä ja päämääränsä sarjassa pysyisivät pimennossa.

* Kun Cooper avaa silmänsä ja näkee Jättiläisen, olento alkaa puhua hyvin rauhallisesti ja selkeästi. Hän pyytää Cooperia kuuntelemaan tarkkaan, ja uskomaan häneen. Sen jälkeen hän kertoo Cooperille kolme asiaa - kolme vihjettä, joihin hänen tulee löytää vastaus:

1. Mies hymyilevässä pussissa.

2. Pöllöt eivät ole sitä, miltä näyttävät.

3. Hän osoittaa ilman kemikaaleja.

* Jättiläinen ottaa Cooperin sormuksen, ja kertoo palauttavansa tämän välittömästi, kun Cooper on löytänyt vastauksen jokaiseen kolmeen vihjeeseen. Hän kertoo vielä yhden asian: "Leo nälkäisen hevosen sisällä. Leo'n talossa on johtolanka." Kun Cooper kysyy Jättiläiseltä kuka tämä on, hän vastaa tyynesti, ettei pysty kertomaan enempää. Hän kertoo Cooperille tämän tarvitsevan lääkäriä, ja poistuu samaan tyhjään mistä tulikin.

- Aikamoinen kevennys tuohon loppuun.

- Tähdennettäköön nyt heti alkuun, että Cooper itse uskoo tässä vaiheessa näkevänsä unta. Vaikka hän onkin avarakatseinen ja hengellinen ihminen, hän ei varsinaisesti usko yliluonnolliseen, mikä hänestä saattaa tehdä osaltaan niin uteliaan, kun todellisuuden toinen puoli alkaa hahmottua hänelle - ja epätietoisuus siitä tulee vielä osaltaan johtamaan hänet vaaraan.

* One-Eyed Jack'sissa: Audrey Horne on pahassa jamassa. Paikan omistaja on saapunut korkkaamaan "uutta tyttöä", ja paikan omistajahan on tietty Audrey'n isä Benjamin. Audrey yrittää pysytellä piilossa verhoillussa sängyssä, kunnes viime hetkellä löytää posliinisen naamion, jolla peittää kasvonsa Benin tullessa jo iholle. Toisaalla Benin veli Jerry - johtuen luultavasti ihan puhtaasti seksuaalisesta turhautumisesta Benin voitettua kisan uudesta tytöstä - kiusaa hieman pilvessä olevaa Blackie'tä tämän "kypsästä iästä", rupsahtaneesta olemuksesta ja vippaa tälle annoksen tämän "lempparia", heroiinia. Jerry lähtee tuohtuneena etsimään Beniä, jättäen loukatun Blackien tykittämään.

- Tähän mennessä auktoritäärisestä ja koskemattomalta vaikuttavasta Blackie'sta tehdään traaginen hahmo; dialogista tässä ja myöhemmin voi päätellä, että hän on itse ollut joskus se "uusi tyttö", ja jäänyt sille tielleen. Nyt keski-ikäisellä naisella ei ole enää jäljellä muuta kuin pahemman sortin huumeriippuvuus ja itsekunnioituksen totaalinen puute.

* Tilanteen kuumentuessa, Benin menettäessä jo hieman malttiaan ja muistuttaessa Audrey'ta että hän on paikan omistaja - se viimeinen todiste ja viimeinen asia mitä Audrey haluaa kuulla - kiukkuinen Jerry kutsuu Beniä käytävästä ja vaatii, että veljekset lähtisivät takaisin kotiin. Ben vannoo tytölle palaavansa takaisin joku toinen ilta, ja hoitavansa asiansa loppuun. Hän lähtee huoneesta, jolloin Audrey poistaa naamion itkuisilta ja vihaisilta kasvoiltaan, ja alkaa hautomaan pakoa bordellista. Hänellä on tätä myötä kaikki tieto, mitä hän tuli One-Eyed Jack'sista hakemaan.

- Täten Benjamin Hornesta tulee virallisesti uusi suosikkiepäilty Lauran murhajutussa, jollaisena hän pysyykin aina tuotantokauden puoleenväliin saakka.

* Cooper tulee jälleen hieman enemmän tajuihinsa, ja alkaa puhua Dianelle, toivoen että nauhurin puheaktivointi on päällä (kuten on - melko hifiä 80-luvulle!). Hän kertoo ampumavälikohtauksesta, ja kuinka hänellä kyllä oli luotiliivi, mutta ainakin yksi luodeista pääsi sen alle - tuntiessaan punkin ihollaan hän nosti liiviä juuri ennen ampumista. Hän kertoo, että on usein miettinyt miltä ammutuksi joutuminen tuntuu, eikä se ole ollenkaan niin kammottavaa mitä siitä kerrotaan - kunhan ei päästä pelkoa valloilleen. Hän kertoo taannoisesta kohtaamisestaan Jättiläisen kanssa, vedoten harhailevaan mieleensä, kunnes huomaa järkytyksekseen sormuksensa olevan oikeasti poissa. Pysyäkseen rauhallisena, Cooper alkaa luetella asioita, mitä haluaisi vielä elämässään tehdä - mukaanlukien rakastelu kauniin naisen kanssa ja vierailu Tiibetissä (luonnollisesti). Samalla kun Cooper on sanonut sanottavansa, Truman, Hawk ja Andy hyökkäävät huoneeseen aseensa ojossa. Cooper huokaisee helpotuksesta, ja kertoo Dianelle "heidän olevan täällä".

- Monologiksi kohtaus antaa paljon pureskeltavaa.

- Ensinnäkään, Cooper ei missään vaiheessa nostanut luotiliiviään. Mitä luultavimmin tässä kävi  niin, että joko tekijät itse tai joku itseään nerona pitävä katsoja teki huomion, että noinkin pätevä  erikoisagentti ei lähtisi mihinkään ilman asiaankuuluvaa varustusta, ja tämä huomio vei pohjaa ensimmäisen tuotantokauden dramaattiselta päätökseltä, joten selitys kaikkeen tuohon vereen ja oikeaan hengenvaaraan keksittiin lennosta, vaikka muuten homma jatkuu kyllä juuri siitä mihin jäi, todella uskottavasti ja luontevasti.

- Cooperin lyhyt kertomus siitä, miltä ammutuksi joutuminen tuntuu, ja etenkin hänen huomautuksensa pelosta, vihjaavat hieman hänen menneisyydestään, ja siitä, että hän on ollut vastaavassa vaarassa ennenkin, muttei ampumahaavan vuoksi.

- Cooperin reaktio sormuksen puuttumiseen on juurikin pelkoa, jota hänellä ei ennen tätä ole tuntunut olevan - pieni osoitus siitä, että hän ei ole täydellinen. (Hän ei tosin vieläkään täysin usko näkemäänsä.)

- Kuin monet muutkin tosifanit, olen itsekin miettinyt, että onko Cooperilla ollut minkäänlaista sormusta ennen tätä. Kyllä on, vaikkei kylläkään joka jaksossa.

- Coop & Audrey-romantikot pääsevät jälleen pohtimaan ääneen, että olisikohan Cooperilla ihan tietty nainen mielessä, ottaen huomioon että vain muutama jakso takaperin Cooper jätti hopealautasella tarjotun tilaisuuden käyttämättä - mutta edelleen, eiköhän herra agentti tehnyt kantansa Audrey'n hellyydenkipeydestä täysin selväksi jo silloin.

- Viimeinen havainto koskee vuoden 1982 kauhuklassikkoa Poltergeist, jonka tunnuslause on "they're here". Kyseinen lausahdus kuullaan päähenkilö Carol-Annen suusta, ja se viittaa henkiin, jotka ovat tunkeutuneet hänen perheensä kotiin, ja jotka ainoastaan hän havaitsee. Joten, kun Cooper sanoo "they're here", tarkoittaako hän pelastuspartiota, vai tiedostaako hän ääneen henkien kävelevän keskuudessamme? ...Tämä oli ehkä jo turhan vaikeaa ajattelua, mutta kun havainnon saa päähänsä, se on pakko kertoa. Niin tämä toimii. :)

* Cooper havahtuu sairaalassa. Hän kertoo Trumanille ja tohtori Haywardille kaiken mitä muistaa ampumavälikohtauksesta. Hän kertoo ampujan olleen naamioitu, ja saman punkkitarinan kuin Dianellekin - tällöin tohtori Hayward näyttää Cooperille hänestä kaivettua luotia, jossa on punkki.

- Ei voi mitään, kyllähän tuo on hauska heitto, vaikka koko punkkisoperrus on muuten aivan tuulessa kaikuvaa hanurinsoittoa.

* Truman pyytää Lucya tuomaan Cooperin ajan tasalle. Lucy tekee työtä käskettyä ja lataa Cooperille yön värikkäät tapahtumat:

- Leo Johnsonia ammuttiin

- Jacques Renault murhattiin sairaalassa

- Packardin saha paloi maan tasalle; Shelly Johnson ja Pete Martell ovat sairaalassa  häkämyrkytyksen vuoksi

- Catherine Martell ja Josie Packard ovat kateissa

- Nadine Hurley on koomassa otettuaan yliannostuksen unilääkkeitä

* Cooper katsoo hämillään Trumania ja Haywardia, ja kysyy kuinka kauan hän on ollut tajuttomana. Hayward tokaisee, että vain muutaman tunnin, ja että kaupungissa ei ole ollut näin paljon melskettä yhden yön aikana kuin Elk's Club-nimisen ravintolan palossa 30 vuotta sitten.

- Cooperin reaktio Lucyn tilannekatsaukseen ja sitä seuraava repliikki ovat TP-tilannehuumoria aidoimmillaan.

- Mielenkiintoista, että juuri tuli tuntuu aiheuttaneen niin monta tragediaa Twin Peaksissa. Nämä kaksi tulipaloa, ja metsäpalo, joka vei Margaretin miehen... hmm.

* Cooper nousee mitään sanomatta ylös sängystä ja alkaa pukea, jolloin Hayward käskee tätä välittömästi takaisin makuulle. Cooper torjuu tohtorin huolenpidon ja ilmaisee tuhlanneensa jo liikaa aikaa. Hän pyytää Trumania antamaan tälle muutaman tunnin aikaa pukeutua.

- Parasta huumoria. Kuivaa, odottamatonta, parasta.

- Tästä tulee väkisinkin mieleen eräs kolmannen tuotantokauden kohtaus, jonka monet muistavat yhtenä mieleenpainuvimmista kohtauksista koko sarjan historiassa. Siinäkin Cooper herää sairaalassa vakavan vamman saatuaan, eikä jää lepäilemään hetkeksikään, vaan jatkaa tarmokkaasti tehtäväänsä.

* Cyril Pons (Mark Frost) raportoi uutisissa Packardin sahan palosta. Shelly itkee sairaalapunkassaan, täysin varmana siitä että Leo toteutti uhkauksensa ja tappoi Bobbyn.

- Käsikirjoittaja Mark Frostin todella lyhyt ja ytimekäs, lähestulkoon huomaamaton kameorooli kasvoi hieman kolmannella kaudella, jolloin hahmo nähtiin ilmielävänä. Vaikka hänet on mainittu jakson lopputeksteissä "uutistenlukijana", Lynch ja Frost keksivät tälle jälkeenpäin nimen, joka jäi elämään ja virallistettiin vuonna 2017.

- Ei ole täyttä varmuutta, onko Shellylle tässä kohtaa ilmoitettu hänen aviomiehensä kohtalosta. Todennäköisesti ei, koska hän kuvittelee Bobbyn kuolleen. Luulisi hänen tässä tapauksessa hieman pelkäävän oman henkensä puolesta.

* Jacques'n ruumis kärrätään Cooperin ohi sairaalan käytävällä. Cooper jää tuijottamaan ruumissäkkiä ja kysyy itsekseen ääneen, hymyilikö tuo säkki.

- ...Joka on viittaus Jättiläisen ensimmäiseen vihjeeseen, mutta ei vielä ratkaisu.

* Ronette Pulaski on edelleen koomassa, mutta alkaa näyttää pieniä merkkejä tietoisesta tilasta.

- Tämä(kin) johtunee siitä, että ulottuvuuksien välinen raja alkaa häilyä Jättiläisen näyttäytymisen myötä.

- Olen pohtinut mahdollisuutta: Hahmot tuppaavat tiedottomissa tiloissa (ja jopa täysin kuolleina) rampata Lodgeissa tämän tästä. Mitä jos Ronette on kaiken koomassa viettämänsä ajan ollut jossain toisessa ajassa, toisessa paikassa? Kuten vaikka yhtenä Cooperin oppaista kolmannella kaudella? Mindfuuuuuuuck. Ja hankala sellainen. Ehkä mietin tätä pidemmälle tulevaisuudessa.

* Palmereilla: Sarah Palmer kysyy poissaolevalta Maddylta aamukahvilla, onko joku huonosti. Maddy osoittaa olohuoneen mattoa ja sanoo nähneensä siitä unta. Leland Palmer päräyttää esiin sermin takaa laulaen kovaan ääneen duurivoittoista laulua, tervehtien perhettään iloisesti. Sarah'n ja Maddyn järkytykseksi Lelandin tumma tukka on muuttunut yhdessä yössä vitivalkoiseksi. Lelandin aivan liian iloinen käytös huolestuttaa Sarahia, joka ampaisee miehensä perään. Maddy jatkaa maton tuijottamista, ja näkee, kuinka verenpunainen tahra ilmestyy ja leviää pitkin mattoa, saaden hänet paniikin valtaan.

- Sarjassa itsessään sivutaan ihan oikeaa, vaikkakin äärimmäisen harvinaista lääketieteellistä ihmettä, jolloin shokki voi laukaista hiusten nopean harmaantumisen.

- Lelandin outo käytös johtuu hänen sisäisestä ristiriidastaan. Siinä missä Leland itse on äärimmäisen onnellinen luultuaan kostaneensa tyttärensä tappajalle (murhattuaan Jacques'in) ja täten saavutettuaan sisäisen rauhan, hänen "toinen puolensa" muistuttaa häntä aika ajoin totuudesta, ja on myös ottamassa hänestä valtaa, minkä hänen äkillinen muodonmuutoksensa osoittaa. Tässä kohtauksessa hän on vain ja ainoastaan mielipuolisen iloinen, mutta jakson myöhemmät kohtaukset osoittavat, että Lelandissa on jotain pahasti vialla. Tästä alkaa aiemmin lähinnä tragikoomisena hahmona pidetyn Lelandin matka yhdeksi sarjan muistettavimmista ja näkyvimmistä "pahiksista", jota kohtaan ei voi enää kaiken päätteeksi tuntea muuta kuin sympatiaa. Ray Wisen mestarillinen roolisuoritus auttaa asiaa melkoisesti.

- Varhaisimmassa eurooppalaisessa TV-versiossa veritahran päälle ilmestyi BOBin naamavärkki, jonka animointi oli napattu suoraan myöhemmästä kohtauksesta. Kyseistä vaihtoehtoista kohtausta ei tietääkseni edes Blu-ray-julkaisulla huomioida, ja siitä ei juurikaan puhuta.

- Ko. tahran on kerrottu olevan juurikin se veritahra, jonka Maddy jälkeensä sitten joskus jättää. (Myöhäinen spoilerihälytys)

* Great Northernissa: Ben ja Jerry ottavat yhteen ja pohtivat, miten jatkaa Ghostwood-projektia, kun asiat eivät sitten menneetkään aivan kuin oli suunniteltu. Leland astuu sisään laulaen, toitottaen paluutaan tiimiin ja saa positiivisuudellaan jopa veljekset innostumaan yhteislauluun.

* Johnsoneilla: Cooper ja Truman tutkivat taloa sisältä, kun taas Hawk löytää Leo'n rekasta tarpeelliset todisteet yhdistääkseen tämän Waldo-linnun tappoon. Albert Rosenfield saapuu paikalle, saaden Andyn juoksemaan tuohtuneena kohti taloa ja astumaan löysän kuistilankun päälle. Lankku osuu Andya kasvoihin. Albert pilkkaa Andya "kehumalla" tämän etsiväntaitoja, joita Truman tosissaan komppaa - ko. lankun alta löytyy nimittäin pari saappaita, ja tukku kokaiinia.

- Jättiläinen sanoi, että Leo'n luota löytyy vihje, mutta mikään tästä ei selitä "nälkäistä hevosta", joka aiheuttaa epäilyksen, että nälkäinen hevonen ja talosta löytyvä vihje eivät liity toisiinsa millään tavalla.

* Double R:ssä: Maddy ojentaa Donnalle Lauran aurinkolasit, joita tämä oli taannoin pyytänyt. Donna pistää ne heti päähänsä ja katselee ympärilleen snobin näköisenä. Hän myös puhuu aivan eri tavalla ja eri sävyyn kuin ennen.

- Sanomattakin selvää, että Donna yrittää olla uusi Laura ollakseen "kuumempi".

* Samaan syssyyn Maddy ottaa suurehkot silmälasinsa, ja rutistaa ja vääntää ne käyttökelvottomiksi, näyttäen nyt enemmän Lauralta kuin koskaan ennen.

- Nyt tulee kisa...

* Donna kertoo Jamesin olevan putkassa, kuulusteltavana Jacobyn pahoinpitelystä tai ainakin siihen johtaneista syistä. Norma toimittaa Donnalle nimettömän kirjeen, jossa lukee "tutki Meals on Wheels-ateriapalvelu". Pölkkyrouva Margaret tuijottaa Donnaa ja Maddya nurkassa.

- Tässä yritetään johtaa katsojia harhaan samalla tavalla kuin muutamia kertoja aikaisemmin. Sanottakoon nyt heti suoraan, että Margaretin vilahdus ruudulla ei liity mitenkään tilanteeseen tai Donnan ja Maddyn tutkimuksiin. En näkisi tässä mitään muuta merkitystä kuin sen, että Margaret saadaan näkyviin vaikka väkisin Lynchin itse ohjaamassa jaksossa.

* Paikkaillessaan Cooperin ampumahaavaa, Albert kertoo oikean syyn miksi palasi takaisin Twin Peaksin kaltaiselle "paskahikiälle": Cooperin esimies Gordon Cole on huolissaan, ja on lähettänyt Albertin taivuttelemaan Cooper takaisin pääkonttorille, kauas tutkimuksista, koska selvästikin tilanne alkaa olla liian vaarallinen talon parhaalle agentille. Cooper käskee Albertia haistattamaan puolestaan Gordonille pitkät, ja sanoo tutkimusten jatkuvan niin kauan kunnes homma on selvä. Andy ilmaantuu paikalle, ja kertoo, että vuonna 1988 Leo Johnson oli putkassa montanalaisessa tönössä nimeltä "Hungry Horse". Cooper kysyy Andyltä päivämäärää, joka täsmää Teresa Banksin murhan kanssa. Päivämäärä ja maantieteellinen sijainti osoittavat, että Leo ei murhannut Teresa Banksia.

- Leo nälkäisen hevosen sisällä, ja vähemmän viimeaikaisen muistutuksen vuoksi: kuten Cooper jo pilotissa totesi, hän on sataprosenttisen varma, että Laura Palmerin murhasi Teresa Banksin murhannut henkilö. Eli: Leo Johnson EI ole syyllinen. ...Tähän hätään.

* Mike Gerard ilmaantuu poliisiasemalle suuren salkun kanssa, ja kertoo Lucylle tulleensa myymään sheriffi Trumanille kenkiä.

- Kovin sopivasti Cooperin uniin ja kohtaamisiin yhdistetyt henkilöt alkavat kerääntyä kasaan.

* Truman kuuntelee Lauran viimeisimmän nauhan kuulusteluhuoneessa yhdessä Jamesin kanssa, ja kysyy tältä moottoripyörän bensatankista löydetystä kokaiinitukusta. James avautuu viimein asioistaan, ja kertoo olevansa varma, että Mike ja Bobby lavastivat hänet. Hän kertoo myös hyvin oudosta kohtaamisesta Lauran kanssa, jolloin tyttö rupesi yhtäkkiä puhumaan "tulesta" ja "BOBista". Truman hämmentyy kuullessaan nimen "BOB", muistaen kyseisen henkilön Cooperin unesta. Cooper astuu sisään kuulusteluhuoneeseen ja vaatii Jamesia luovuttamaan tämän puolikkaan Lauran sydänmedaljongista. James antaa sen Cooperille pohdittuaan hetken itsekseen, miten Cooper voi tietää sen olevan hänellä. Hän kertoo Jacobyn varastaneen sen ja säilöneensä sen onttoon kookospähkinään toimistossaan.

* Donna saapuu asemalle Lauran aurinkolasit päässään, suuntaa putkaan ja yrittää käytännössä raiskata Jamesin kaltereiden läpi. Pelimies-James järkiintyy hetkeksi ja torjuu Donnan, nähden välittömästi tämän "tahdon olla Laura"-kulissin läpi.

* Cooper istuttaa Lucyn ja Andyn samaan huoneeseen tutkimaan Flesh World-pornolehden aikaisempia numeroita ja etsimään viittauksia Teresa Banksiin. Andy ilmaisee vaivautuneisuutensa, jolloin Lucy toteaa hyvin kylmästi heidän olevan ammattilaisia työssään.

* Cooper ja Truman vierailevat Jacobyn luona sairaalassa, ja Cooper kysyy tältä suoraan, mistä tämä sai Lauran korun. Jacoby kertoo seuranneensa Jamesia ja Donnaa metsään, ja ottaneensa heidän hautaamansa korun puhtain mielin, muistoksi Laurasta. Hän kertoo vihdoin suoraan Lauran eläneen kaksoiselämää, ja että viimeisissä istunnoissa hän oli tullut lopputulokseen, että Laura oli päättänyt kuolla. Kun Cooper muistuttaa Jacobya, että Laura ei todellakaan tehnyt itsemurhaa, Jacoby vastaa: "ei, mutta hän antoi itsensä tulla tapetuksi", joka järkyttää Cooperia jonkun verran.

- Tämä jää yhdeksi Twin Peaksin suurimmista arvoituksista: miksi? Mikä Lauran suuri suunnitelma oli? Se aika lailla tiedetään, että hän ajatteli jotain suurempaa kuin itseään. Jacobyn toteamus nostattaa perimmäisen kysymyksen - jää loppusarjan armoille tarjota vastauksia, joihin paneudumme aina uuden ilmaantuessa.

* Cooper kysyy Jacobylta Jacques'in murhasta, ja Jacoby sanoo olleensa tajuttomana sen tapahtuessa, mutta muistaa haistaneensa jotain outoa. Kun Cooper sanoo sen olleen todennäköisesti uhrin tyhjentynyt suoli, Jacoby kertoo hajun muistuttaneen vahvasti palanutta moottoriöljyä.

- Ai hitto.

* Bobby ninjailee tiensä poliisien ohi Shellyn huoneeseen ja tuo tälle kukkia. Pienen sananvaihdon jälkeen, Shelly ilmaisee helpotuksensa siitä, että Bobby on elossa, ja kertoo rakastavansa tätä, jolloin Bobby vastaa hyvin vaivautuneesti tuntevansa samoin.

- "Luulen rakastavani sinua myös" ei ole kauhean vakuuttavaa. Oikeastaan hämmentävää, kuinka tämän pariskunnan suhde muuttuu sarjan edetessä, ja kuinka roolit vaihtuvat täysin kolmannen kauden myötä.

* Cooper istahtaa alas vaimonsa kohtaloa surevan Ed Hurleyn viereen. Ed kertoo, kuinka hän ja Norma olivat koulussa erottamaton pari. Vain yhtä surkeaa viikonloppua myöhemmin, kävikin niin että Norma oli Hankin kanssa, ja Ed päätyi etsimään lohtua Nadine-hiirulaiselta. Hän vei Nadinen mökille metsästämään, ja ampui vahingossa kiveen, josta luoti kimposi Nadinen silmään.

- Edin lyhyt kertomus Cooperille eroaa jo sinällään melko lailla The Secret History-kirjan vastaavasta, paljon perusteellisemmasta kertomuksesta - jota itse pidän virallisena. Se ei sinänsä pilaa sarjan puitteissa kerrottua tarinaa; voihan hyvin olla, että Ed kertoo sen sillä tavalla, kuin haluaa sen muistaa.

- Ed ei sitä ihan suoraan sano, mutta onhan se melko selvää, miksi hän edelleen elää niin onnettomassa avioliitossa vaikka on rakastunut toiseen naiseen; hän tuntee olevansa Nadinelle tämän elämän velkaa.

* James luovutetaan Edin huostaan, ja Cooper antaa pojalle varoituksen sanan, ettei halua nähdä häntä enää näissä merkeissä. Cooperin katse harhailee ruumishuoneelle, jossa Jacques'in ruumissäkki on ripustettu tyhjänä seinälle. Säkin asento muistuttaa hymyä.

- "Mies hymyilevässä pussissa"; Jacques on kuollut. Miksi? Onko kovin todennäköistä, että väkivaltainen murhaaja joutuu itse kylmäverisen murhan uhriksi? ...Ja kuka hänet tappoi? (Me tiedämme, mutta osaavatko nämä edes hiukan aavistaa?)

* Lucy totesi sen jo aikaisemmin, mutta Pete Martell on edelleen elossa, toisaalla sairaalassa, ja tässä kohtaa ainoa Martellin huushollin edustaja, joka on takuuvarmasti osana sarjan vahvuutta Josien ollessa pakosalla, ja Catherinen ollessa kateissa.

- Pohdinpa tässä: eikö Shellykään muka tiedä, mitä hänet pelastaneelle Catherinelle tapahtui?

* Nähtyään ruumissäkin, Cooper kertoo kollegoilleen olevansa valmis keskustelemaan Lauran murhasta perinpohjin. Samaan aikaan, Norma vierailee Shellyn luona, ja näkee Edin istumassa Nadinen sängyn vierellä.

* Bobby astuu Double R:ään ja kohtaa siellä isänsä, majuri Briggsin, joka pyytää poikansa istumaan kanssaan pöytään. Hän kertoo viimeöisestä unestaan, jossa Bobby oli kunnon mies ja heidän välillään oli oikea yhteys. Bobby alkaa itkeä, ja osoittaa vihdoin isäänsä kohtaan jonkun verran kunnioitusta. Kun majuri lähtee tyytyväisenä jakamastaan lämpimästä hetkestä poikansa kanssa, Bobby katsoo suoraan tarjoilija-Hankiin, ja tajuaa tämän olleen Leon ampuja.

- Bobby ei siis tosiaan entuudestaan tunne Hankia, ja tämä ei ole mikään ihme, koska Bobby ei ole ollut "piireissä" tarpeeksi kauaa.

* Cooper istuttaa viranomaiset kuulusteluhuoneeseen. Hän ja Albert kertaavat murhamysteerin tähänastisia yksityiskohtia. Kuunneltuaan raporttia hetken, Andy alkaa itkeä, jolloin Albert alkaa pilkata tätä julkisesti. Andyn pinna katkeaa ja hän haukkuu Albertin lyttyyn - vähemmän vakuuttavasti - ennen kuin ryntää ulos huoneesta. Vaikkei Andy onnistukaan loukkaamaan Albertia ehkä niin tehokkaasti kuin oli tarkoitus, Truman ja Lucy näyttävät hyvinkin tyytyväisiltä siihen, että joku edes yritti laittaa ylimieliselle agentille jauhot suuhun.

* Keskustelussa nousevat esille erityisesti seuraavat asiat:

- Murhapaikalta löydetty viesti oli kirjoitettu murhaajan omalla verellä (koska se ei täsmää kenenkään tiedetyn asianosaisen veriryhmään)

- Ruumiinavaus ja muut tarkemmat tutkimukset ovat osoittaneet toistuvasti, että Laura ja Ronette ovat enemmän tai vähemmän joutuneet seksuaalisen väkivallan kohteeksi Jacques'in mökillä, mutta myös murhapaikalla, jolloin rikoksen tekijä ei enää ole ollut Leo eikä Jacques, vaan kolmas mies

- Koska Laura, Waldo ja Jacques ovat kuolleita, ja sekä Leo että Ronette makaavat koomassa, jäljellä on enää salaperäinen kolmas mies

* Truman saattaa Peten kotiin sairaalalta ja tiedustelee Josiesta. Pete kertoo Josien olevan Seattlessa harjoittamassa lempipahettaan. Truman kysyy hieman epäilevästi, mikä se mahtaa olla, jolloin Pete vastaa: "shoppailu". Truman hörähtää vaivautuneesti.

- Sheriffi alkaa jo itsekin epäillä potentiaalisessa vaimokkeessaan olevan jotain mätää. Kylläpä se kesti.

* Truman kertoo Petelle, että Catherinesta ei näy jälkeäkään, ja kehoittaa tätä valmistautumaan pahimpaan. Huusholliin tulee puhelu, johon Truman vastaa. Langan toisessa päässä on kiinalainen mies (Mak Takano), joka pyytää Josieta puhelimeen. Kun Truman sanoo tämän olevan tavoittamattomissa, mies lyö Trumanille luurin korvaan, ja soittaa uuden puhelun Hong Kongiin.

- Tämä tässä on Jonathan Kumagai, joka on varmasti yksi sarjan heikoimmin kirjoitetuista hahmoista. Tarkoitushan oli esitellä hänet jo ensimmäisen tuotantokauden lopussa, mutta hänelle ei siinä(kään) vaiheessa keksitty mitään kunnollista käyttöä tai varsinaista roolia, ja häntä esitti hyvin nopeassa vilahduksessa ensimmäisellä kaudella aivan toinen näyttelijä (Cooperia hotellikäytävässä tervehtivä aasialaisjannu).

* Ben ja Jerry keskustelevat bisneksistään, ja ohimennen jopa Audrey'sta - Ben vihdoin huomaa tämän olevan kadoksissa. Hank odottaa kaksikkoa Benin toimistossa. Hän raportoi Josien "paenneen kuumuutta", ja että Leo on hengissä vain siksi, koska Hank oli estynyt menemästä sisään tämän taloon - hän kuulemma "hakkasi puita" siellä. Hank kertoo myös olevansa varma siitä, että Catherine on kuollut, koska toisin kuin veljesten suunnitelma, hänen suunnitelmansa toimi (hänen mielestään) täydellisesti.

* Blackie kutsuu Audrey'n toimistoonsa kertoakseen, että One-Eyed Jack'sin omistaja oli hyvin pettynyt häneen, ja varoittaa tätä (avarilla) ettei halua enää kuulla yhtäkään valitusta tämän "asiakaspalvelutaidoista".

* Saamastaan viestistä hyvinkin kiinnostuneena, Donna soittaa Normalle ja pyytää kontolleen Lauran Meals on Wheels-ateriareittiä.

* Haywardit ja Palmerit istuutuvat yhdessä illalliselle. Will näkee asiakseen lääkärinä kysyä Lelandin voinnista ja etenkin tämän tukkaepisodista, jolloin Leland toteaa sen olevan tosiaan aika kumma juttu, mutta olevansa onnellisempi kuin koskaan, ja senpä takia hän haluaisi kovasti laulaa laulun nimeltä "Get Happy", Haywardien nuorimmaisen tyttären Gerstenin (Alicia Witt) säestäessä pianolla. Kesken laulun, Leland saa raivon ja paniikin sekaisen kohtauksen, jonka seurauksena hän pyörtyy lattialle. Will herättää hänet hajusuolan avulla; Leland toteaa jälleen kerran olevansa niin kovin onnellinen.

- Voi Leland-parkaa.

* Samaan aikaan kun Cooper painuu yöpuulle, Audrey rukoilee kädet ristissä "agenttinsa" nimeen One-Eyed Jack'sissa ja kertaa kaikkea viimeisen vuorokauden aikana keräämäänsä tietoa One-Eyed Jack'sin oikeasta luonteesta ja paikan omistajasta.

* Hetken päästä Jättiläinen astelee takaisin Cooperin huoneeseen. Cooper tajuaa, että nyt hän ei todellakaan näe unta, ja kertoo Jättiläiselle löytäneensä vastauksen yhteen tämän vihjeistä. Jättiläinen korostaa, ettei valehtele, ja tukee tämän teoriaa kolmannesta miehestä: "Älä etsi kaikkia vastauksia kerralla. Rakenna polku yksi kivi kerrallaan. Yksi henkilö näki kolmannen miehen. Kolme ihmistä on hänet nähnyt, mutta ei hänen ruumistaan. Vain yksi. Ja hän on valmis puhumaan." Sen jälkeen hän toteaa Cooperin "unohtaneen jotain". Kun Cooper pyytää Jättiläistä tarkentamaan, olento katoaa välähdykseen.

- Cooper unohti Audrey'n viestin, jota hän oli lukemassa juuri ennen kuin tuli ammutuksi.

* Leikkaus sairaalaan, jossa valot alkavat välkkyä. Ronette saa unissaan hyvin aggressiivisen paniikkikohtauksen, ja kokee takautuman, jossa BOB juoksee häntä kohti junanvaunussa. Tämän jälkeen mies istuu hajareisin Laura Palmerin selälle, ja hakkaa verisen ja tuskaisen tytön kuoliaaksi isokokoisella kivellä. Kun Laura makaa murjottuna ja kuolleena maassa, BOB nostaa katseensa kohti taivasta ja karjuu. Hänen äänessään kuuluvat samaan aikaan sekä itku, raivo, että nauru.

- Tästä ei voi edelleenkään sanoa tähän kohtaan yhtään mitään. Tämä on kerrassaan hiljentävä kohtaus, ja bensaa painajaisille.