Pilotti - "Northwest Passage"

"Welcome to Twin Peaks. My name is Margaret Lanterman. I live in Twin Peaks. I am known as "the Log Lady". There is a story behind that. There are many stories in Twin Peaks. Some of them are sad, some funny. Some of them are stories of madness, of violence. Some are ordinary. Yet they all have about them a sense of mystery - the mystery of life.

Sometimes, the mystery of death. The mystery of the woods. The woods surrounding Twin Peaks.

To introduce this story, let me just say it encompasses the all - it is beyond the "fire", though few would know that meaning. It is a story of many, but begins with one - and I knew her.

The one leading to the many is Laura Palmer. Laura is the one."

Kuten monet lukijat varmasti allekirjoittavat, Twin Peaksin pilottijakso on kultaa. Eikä mitä tahansa kultaa, vaan sitä kaikkein kiiltävintä sorttia. Twin Peaks alkoi niin järjettömän hienosti, ettei siitä oikeastaan ollut mahdollista suuntaa kuin alaspäin. Kaksituntisessa pilottijaksossa annettiin perusasetelma, ja esiteltiin päähahmot, vähintäänkin yhden tuotantokauden verran siitä eteenpäin. Näitä hahmoja oli paljon - kunkin tärkeydestä voi olla montaa mieltä, niinkuin on ollut tarkoituskin - mutta balanssi on aivan mieletön. Twin Peaks oli välittömästi koukuttava. Olenkin monesti sanonut, että jollei pidä pilotista, ei tule pitämään koko sarjasta. Jollei pidä vielä kolmannestakaan jaksosta (eli virallisen laskun mukaan jaksosta 2), niin sitten sietäisi suosiolla luovuttaa ja jättää sarja niille jotka sitä jaksavat arvostaa.

Arvosanaksi siis 5/5. Ainakin.



PÖLKKY KERTOO

* Pilotin tuotantovaiheessa sen nimi, sekä koko sarjan nimi, oli Northwest Passage. Sittemmin pilotti on opittu tuntemaan tällä nimellä, koska jotkut fanit (minä itse mukaanlukien) pitävät sanaa "pilotti" vähän hölmönä, koska tämä koko tekele on niin tärkeä osa itse sarjaa. Mutta kutsutaan sitä nyt sitten pilotiksi, ja aloitetaan jaksojen laskeminen vasta seuraavasta.

* Pilotti lasketaan ensimmäiseksi kuudesta David Lynchin ohjaamasta Twin Peaks-jaksosta.

* Pilotti lähetettiin ensimmäistä kertaa TV:ssä 8. huhtikuuta, 1990 ABC-kanavalla. Suomen ensi-ilta: 18. helmikuuta, 1991 MTV-kanavalla (nyk. MTV3). Jakson alkuperäinen suomenkielinen nimi oli "Pilotti" - vuonna 2013 esitetyllä uusintakierroksella sen nimi muutettiin: "Ruumis rannalla".

* Pilotti kuvattiin keväällä 1989, eli lähetettiin TV:ssä virallisessa muodossaan vasta yli vuoden kuluttua kuvaustensa päättymisestä. Tästä johtuen muutaman pienemmän hahmon näyttelijät ovat vaihtuneet jo jaksoon 1 mennessä (kasuaali katsoja tuskin huomaa eroa, paitsi ehkä Johnny Hornen tapauksessa, jossa näyttelijöiden ulkonäköero on aika jäätävä), ja etenkin hahmojen hiustyylit muuttuvat lennossa.

* Sarjan kaikki 15 päänäyttelijää tekevät ensiesiintymisensä pilotissa. Kaikki heistä Michael Ontkeania ja Lara Flynn Boylea lukuunottamatta esiintyvät sarjan kaikilla tuotantokausilla (myös vuonna 1996 edesmenneen Jack Nancen, Piper Laurien ja Joan Chenin tähdittämä ylläri 3. tuotantokaudella lasketaan)

* Pilotin intro on huomattavasti pidempi kuin kahdella ensimmäisellä tuotantokaudella käytetty intro.

* Virallinen versio - eli versio numero 1/3 - on kaksituntinen, eli käytännössä kahden jakson potpuri. Tätä potpurikäytäntöä ollaan sovellettu myöhemmin 2. tuotantokauden finaalissa, sekä paljon myöhemmin julkaistun 3. tuotantokauden alussa ja lopussa. (Tosin, koska 3. kauden jaksot noudattavat tiettyä rakenteellista suunnitelmaa, jokaisessa ~tunnin jaksossa on lopputekstit.)

* Elokuvaversio - eli versio numero 2/3 - on murheenkryyni. Vielä pilotin tuotantovaiheessa ABC-kanava ei ollut täysin varma, halusiko tästä kokonaista sarjaa, joten David Lynch kuvasi noin 20 minuuttia lisämateriaalia, joka "päätti" koko sarjan tarinan kuin seinään. Tämä versio käsitellään erikseen vähän kuin bonuksena tämän tekstin valmistuttua, mutta tehtäköön tiettäväksi tässä vaiheessa, että se on alkuperäiseltä leikkaukseltaan aivan naurettava pätkä, eikä sillä ole mitään paikkaa virallisessa TP-aikajanassa. Tosin se onnistuu osittain spoilaamaan tiettyjä hahmoja ja tapahtumia. Pieniä osia tästä lisämateriaalista kierrätettiin huomattavasti tehokkaammin jaksossa 2.

* Niin, siis lukuunottamatta elokuvaversion lisämateriaalia sekä päätöskohtauksen BOB-"kameota", pilottijaksossa EI OLE havaittavissa minkäänlaisia yliluonnollisia elementtejä.

* Versio 3/3 on kaikessa yksinkertaisuudessaan jaettu kahteen erilliseen jaksoon. Tällaista versiota en muista itse nähneeni. Eikä olisi niin väliksikään; tämä on kokonaisuus, ja sellaisena se kuuluu nauttia.

* Pilotti sai yhteensä kahdeksan Emmy-ehdokkuutta, joista se voitti kaksi: paras leikkaus (Duwayne Dunham) ja paras puvustus (Patricia Norris).

* Käsikirjoittaja Mark Frost esiintyy itse jaksossa uutisankkuri Cyril Ponsina. Hän on vahvistanut, että hänen esittämänsä hahmo kolmannella tuotantokaudella on samainen Cyril Pons (mikä oli jo täysin selvää, jos luki lopputekstejä tarpeeksi hartaasti). Markin isä Warren on yksi sarjan viidestätoista päänäyttelijästä, ja esittää tohtori Will Haywardia.

* Twin Peaksin alkuperäinen asukasluku 5,120 muutettiin 51,201:ksi ABC:n itsensä toimesta, ihan vain siksi, jotta kyseessä ei olisi katsojan mielestä ihan täysi takapajula. Mikä on itseni mielestä täysin ymmärrettävää, koska itse olen kotoisin takapajulasta, vieläpä suomalaisesta sellaisesta, ja jopa sen asukasluku on tietääkseni yli 18,000.

* Kun sarja esitettiin kokonaisuudessaan uusintana USA:ssa vuonna 1993 (tällä kertaa Bravo-kanavalla), Lynch innostui "uudesta mahdollisuudesta" niin paljon, että kuvasi jokaiselle jaksolle (mukaanlukien tälle) noin minuutin mittaisen intron, jossa Catherine E. Coulson (roolihahmossaan) lausuu katsojille neljännen seinän takaa jakson teemaan jotenkin liittyvän monologin. Näillä tulen aloittamaan jokaisen recapin 1. ja 2. tuotantokausilta. Se on tuo ylimmäinen teksti tuolla.

* David "Happy Accidents" Lynch tunnetusti improvisoi todella paljon pilottia kuvatessaan, ja lopputuotteesta - ehkäpä koko sarjasta - tuli varsin erilainen kuin mitä käsikirjoituksessa alunperin seisoi. Yritän tehdä kaikki asianmukaiset improvisaatiohuomautukset juonen edetessä, olivat ne olennaisia tai eivät. (KAIKKI ON OLENNAISTA ;) )



24. helmikuuta 1989

* Sahaduunari Pete Martell (Jack Nance) lähtee kotoaan Blue Pine Lodgesta kalastamaan, ja matkallaan laiturille näkee läheisellä rannalla Ikea-muoviin käärityn kuolleen tytön. Pete soittaa hetimiten paikallisen sheriffin toimistoon, jossa hieman häslä sihteeri Lucy Moran (Kimmy Robertson) ohjaa puhelun sheriffi Harry S. Trumanille (Michael Ontkean). Harry käskee Lucyn ohjaamaan apulaissheriffi Andy Brennanin (Harry Goaz) ja yleislääkäri/kuolinsyytutkija Will Haywardin (Warren Frost) rikospaikalle. Andyn ottaessa kuvia ruumiista hän alkaa itkeä, ja Truman mainitsee "herra Blodgettin maatilan". Truman ja Hayward kääntävät ruumiin ympäri ja huomaavat järkytyksekseen, että se on harvinaisen suosittu lukiotyttö Laura Palmer (Sheryl Lee).

• Kohtauksen alussa vilahtavat myös vielä nimeämättömät Jocelyn "Josie" Packard (Joan Chen) ja Catherine Martell (Piper Laurie).
• IMPRO: Josie Packardin rooli oli alunperin kirjoitettu Lynchin tuolloiselle kumppanille, Isabella Rossellinille. Hahmon nimi oli alunperin Giovanna Packard.
• IMPRO: Sheriffi Harry S. Trumanin roolinimi oli alunperin Daniel Steadman. Lynchin mielestä tämä ei ollut tarpeeksi voimakas nimi, eikä vastannut hänen näkemystään hahmosta, joten hahmo nimettiin uudelleen Yhdysvaltain 33. presidentin mukaan. Vuosia myöhemmin TP-universumiin kirjoitettiin Harryn veli Frank, joka taas nimettiin Trumanin edeltäjän Franklin Rooseveltin mukaan.
• IMPRO: Sen kummemmin vielä hyppimättä asioiden edelle, mainittakoon että Lynchin mielestä Sheryl Lee - joka oli tässä vaiheessa siis vielä täysin untuvikko - näytteli kuollutta tyttöä niin hyvin, että hänelle kirjoitettiin fläsärikohtauksia, uusi rooli sarjassa sekä tottakai myöhemmin kokonainen elokuva. Ja sitten tietty vielä kolmas rooli huomattavasti myöhemmin. 
• Vieläkään ei ole täysin selvää, mitä herra Blodgettin maatilalla tapahtui.

* Lauran äiti Sarah Palmer (Grace Zabriskie) kutsuu tytärtään alakertaan ja sitä kautta kouluun. Kun kutsuille ei kuulu vastausta, Sarah lähtee polkemaan pitkin taloa löytämättä tytärtään ja soittaa sen jälkeen Briggseille (Charlotte Stewart ja Don S. Davis); heidän poikansa Bobby (Dana Ashbrook) on Lauran poikaystävä. Hän soittaa vielä Bobbyn jalkapallovalmentajalle Max Hartmanille (Ben DiGrigorio) kysyäkseen Bobbyn olinpaikasta. Bobby ei ole kuulemma tullut treeneihin muutamaan viikkoon.

• IMPRO: Max Hartmanin nimi (jota ei muuten kuulla missään vaiheessa) oli alkuperäisessä käsikirjoituksessa Max HartmEn. Huikeaa.

* Audrey Horne (Sherilyn Fenn) lähtee kouluun Great Northern-hotellista sillä aikaa, kun hänen isänsä Benjamin Horne (Richard Beymer) ja tämän lakimies Leland Palmer (Ray Wise) keskustelevat "Ghostwood-projektista", eli lähinnä Great Northernin laajennuksesta kokonaiseksi turistipesäkkeeksi Packard-suvun omistaman puuteollisuusfirman kustannuksella. Lelandin ja norjalaissijoittaja Sven Jorgensenin (Arnie Stenseth) neuvottelut menevät pieleen, kun hotellivirkailija Julie Duvic (Diane Caldwell) ohjaa tämän aulaan puhelimeen. Samalla kun Leland vastaa vaimolleen Sarah'lle, sheriffi Truman astuu sisään hotellin ovista. Leland ymmärtää tässä vaiheessa tyttärensä kohtalon ja hajoaa täysin.

• Siskoni sanoi vuosia sitten, että tiesi tarkkaan mihin tästä mennään, mutta annetaan sen olla nyt. Sitäpaitsi hänellä on vähän erikoinen mieli, mitä tähän sarjaan tulee.
• IMPRO: Julie on yhdistelmä kahta alkuperäisen käsikirjoituksen hahmoa, ja on nimetty kuvausryhmän jäsenen mukaan. Hänen nimikylttinsä kuuluu oikealle Julie Duvicille.

* Saksalaissyntyinen Heidi (Andrea Hays) ilmaantuu myöhässä töihin Double R-kuppilaan. Sekä Bobby että Shelly Johnson (Mädchen Amick) vittuilevat hänelle leikkisästi asiasta, arvellen myöhästymisen syynä olleen pieni vipinäsessio aviomiehen kanssa, johon Heidi vastaa todella häiritsevän kuuloisella kikatuksella. Bobby ja Shelly lähtevät sitten yhdessä Shellyn kotiin kuppilan omistaja Norma Jenningsin (Peggy Lipton) tiiraillessa epäilevänä "ystävysten" perään. Ystävykset käyttäytyvätkin autossa varsin tuttavallisesti. Nähdessään Leon (Shellyn aviomies, Eric Da Re) rekan Johnsoneiden pihassa, Bobby perääntyy ja jättää Shellyn suosiolla tien viereen.

• Valmistautukaa kovimpaan oikean maailman pahikseen tässä sarjassa.
• Miettikää samalla, kuinka reilua on tyttöystävän pettäminen saman naisen kanssa, kenen kanssa seurustelit ennen nykyistä (tämä selviää The Final Dossier-kirjassa)? Varsinkin kun hän on naimisissa? Tuollaisen miehen kanssa? Tässä on kaikki katastrofin ainekset.
• Itse asiassa tässä aloin miettiä, kuinka Shelly kuvataan todella kilttinä ja mukavana, ja törkeän epäonnisena tyttönä aina tästä alusta 2. tuotantokauden loppuun asti. Sitten vasta 3. kauden ja The Final Dossier-kirjan jälkeen sitä tajuaa, että hän on vain ja ainoastaan tyhmä hupakko. Mutta jälleen kerran, ei hypitä asioiden edelle.
• Heidin tavaramerkiksi muodostunut kikatus on oikeasti aika pelottava. Luulen että se on pääasiallinen jollei jopa ainoa syy, miksi Lynch halusi hänet mukaan vielä viimeiseen jaksoon ja tekevän paluun kolmannella tuotantokaudella.

* Sheriffi Truman vie Leland Palmerin tunnistamaan tyttärensä ruumiin.

* Twin Peaksin lukiossa; Donna Hayward (Lara Flynn Boyle) menee kaapilleen, ja sosialisoi hetken Audrey Hornen sekä James Hurleyn (James Marshall) kanssa. Bobby tulee ihme kyllä kouluun ja tämän paras ystävä Mike Nelson (Gary Hershberger) kertoo, että "jotain on tapahtunut" ja että Bobbya kaivataan rehtorin kansliassa.

* Poliisi ohjaa Lauran luokanvalvojan, Margaret Honeycuttin (Jane Jones), kahdenkeskiseen keskusteluun. Donna huomaa Lauran puuttuvan vahvuudesta ja alkaa itkeä. James niin ikään tajuaa myös tilanteen ja katkaisee siitä hyvästä kynän.

• Bad ass. R.I.P. lyijäri.
• IMPRO: Kohtauksen poliisi (G. McMickle, tuntematon esittäjä) on nimetty kuvausryhmän jäsenen Greg McMicklen mukaan.

* Apulaissheriffit Andy ja Tommy "Hawk" Hill (Michael Horse) kuulustelevat Bobbya koulun kirjastossa tämän liikkeistä edellisiltana ja aikaisemmin aamulla. Asennevammainen teini nostaa metelin ja vaatii saada tietää mistä on kysymys, jolloin Truman kertoo tälle tyttöystävänsä kuolemasta. Bobby menee täysin hämilleen, ja vannoo rakastaneensa Lauraa.

• IMPRO: Hawk ei ollut mukana alkuperäisessä käsikirjoituksessa. Hänen tilallaan oli kyllä apulaissheriffi Hill, nimittäin afroamerikkalainen Bernie Hill, jonka olisi vissiin ollut tarkoitus olla koominen kevennys kollegansa Andyn tyyliin. Sanoisin että hyvä vaihto.

* Rehtori George Wolchezk (Troy Evans) ilmoittaa Lauran kuoleman aamunavauksessa ja antaa kaikille loppupäivän vapaata, hajoaa sitten itsekin.

• Miksei kukaan voinut kuolla silloin, kun minulla oli huono päivä koulussa? Okei, huono läppä.
• IMPRO: Taustalla pyörivä sarja häiritseviä ja raastavia välähdyksiä (muistettavimpana näistä tyttö joka juoksee huutaen koulun pihan poikki) ei varsinaisesti ole improvisaatiota, vaan on idean kapitalisointia. Lynch halusi katsojan 100-prosenttisen varmasti ymmärtävän, kuinka arvostettu ja tärkeä osa tätä pientä yhteisöä Laura oli, ennen kuin hänestä aletaan paljastaa lisää olennaista tietoa, koska sitä yhteisöroolia hän itse piti hahmossa tärkeimpänä.
• Tässä on selkeä mainos- ja keskustelutauon paikka; alkuasetelma on selvillä, tauon jälkeen alkaa tapahtua. Minäpä haen lisää kahvia.

* Poliisi kuulustelee Sarahia tämän kotona. Hän kertoo nähneensä tyttärensä viimeisen kerran edellisiltana kello 21:00, ja kuulleensa myöhemmin puhelimen soivan. Hän hämääntyy yläkerrasta kuuluvista äänistä. Hawk on kääntämässä Lauran huonetta ylösalaisin; hän löytää päiväkirjan ja videokameran. Leland tiedustelee, onko päiväkirja pakko viedä. Andy kertoo sheriffi Trumanille, että mies nimeltä Janek Pulaski (Rick Tutor) soitti juuri sahalta ja ilmoitti tyttärensä Ronetten (Phoebe Augustine) kadonneeksi.

• IMPRO: Tämän kohtauksen kuvausten aikana lavastemies Frank Silva kiinnitti Lynchin huomion ensimmäistä kertaa kahdesta saman päivän aikana. Hän oli siirtämässä Lauran huoneen kalusteita paikalleen, kun joku kuvausryhmästä heitti "älä lukitse itseäsi sinne". Lynch sai välittömästi tämän kuullessaan vision, ja käski tätä pitkätukkaista, hieman hurjan näköistä - mutta kuulemma maailman mukavinta! - miestä menemään kyykkyyn sängyn taakse otosta varten, tietämättä vielä itsekään mihin sitä käyttäisi. Erään myöhemmän kohtauksen kuvausten jälkeen visiosta tuli huomattavasti selkeämpi. "Sänkyotos" käytettiin elokuvaversiossa, ja sarjan puitteissa myöhemmässä jaksossa.
• IMPRO: Ronette Pulaskin nimi alkuperäisessä käsikirjoituksessa oli Sharon Pulaski, mutta se ilmeisesti kuulosti Lynchin mielestä liian amerikkalaiselta. Hän halusi nimenomaan maahanmuuttajaperheen.

* Samalla kun Janek vapautetaan töistä, Josie (sahan laillinen omistaja) ja Catherine (sahan johtaja) ottavat yhteen; Josie haluaa sulkea tuotannon loppupäiväksi Lauran muistoa kunnioittaen, kun taas Catherine ei usko moiseen sentimentaaliseen sontaan, ja yrittää vannottaa veljensä leskeä (yhteys mainittu tässä ensimmäistä kertaa ohimennen), että tämä tempaus tulisi maksamaan firmalle aivan helvetisti riihikuivaa. Catherinen aviomies Pete tulee väliin tilanteeseen, pitää Josien puolia ja käskee työmiehiä sammuttamaan koneet. Josie pitää pienen puheen. Catherine poistuu ja antaa ilmeenkään värähtämättä kenkää ensimmäiselle työntekijälle, jonka näkee matkallaan ulos.

• Tästä lyhyestä kohtauksesta oppii paljon enemmän koko Packard/Martell-tilanteesta, kuin heti uskoisi. Aivan mieletöntä dialogia, mieletöntä henkilökemiaa.

* Ronette löytyy junanraiteilta haavoilla, mustelmilla ja lähestulkoon katatonisessa tilassa.

* James vierailee Ed-setänsä (Everett McGill) bensa-asemalla ja pyytää tätä viemään viestin Donnalle, jos tämä sattuu piipahtamaan. Edin vaimo Nadine (Wendy Robie) käskee puolestaan häntä hakemaan verhot, jotka hän on tilannut. Ed myöntyy nöyrästi.

• Jälleen kerran kohtaus, josta oppii yllättävän paljon, kun tietää mitä katsoa. Puhuessaan Jamesille Ed on "Big Ed", jämäkkä Äijä isolla Ä:llä. Puhuessaan Nadinelle hänestä tulee täysi vässykkä. Tästä tiettävästi ammennetaan koko pariskunnan kaari kautta koko saagan.
• Triviatietona mainittakoon, että Everett McGill ja Wendy Robie - joista tuli sarjan myötä ylimmät ystävykset - näyttelivät hieman myöhemmin avioparia myös Wes Cravenin elokuvassa The People Under the Stairs (suomalaisittain Kellariväkeä).

* FBI:n erikoisagentti Dale Cooper (Kyle MacLachlan) saapuu Twin Peaksiin kello 11:30.

• Jes.
• Cooper avaa niinsanotusti pelin höpisemällä kannettavaan kasettinauhuriinsa joutavuuksia liittyen syömäänsä aamiaiseen, aamukahvinsa makuun ja ympärillään kasvaviin puihin, osoittaen monologinsa "Dianelle". Tämä on mielestäni yksi tärkeimpiä kohtauksia vähintäänkin tässä jaksossa, koska siitä huolimatta että hän on tiukka lainvalvoja ja auktoriteettihahmo - ja käyttäytyy muutamissa tulevissa kohtauksissa sen mukaan - Cooper osoittaa heti aluksi katsojalle, että hänessä on jotain todella erikoista ja miellyttävää.
• Cooper melkein huomaamatta mainitsee, että hän tuskin unohtaa nimeä "Harry S. Truman".
• Tässä vaiheessa ei tietenkään tiedetty, kuka tai mikä Diane on; onko kyseessä nauhuri itse, Cooperin toinen persoona vai ihan oikea henkilö. Vihjeitä Dianen olemukseen liittyen tarjoiltiin sarjassa vasta paljon myöhemmin, mutta täysi varmuus siitä, että kyseessä on Cooperin henkilökohtainen avustaja/sihteeri, tuli vasta niinkin myöhään kuin The Missing Pieces-"elokuvan" julkaisun myötä vuonna 2014. Livenä Diane nähtiin vasta kolmannella tuotantokaudella, jossa häntä esitti aivan mainiosti ihana Laura Dern.
• Hyppiäkseni taas iiiiiihan hieman edelle, tottakai sen oli pakko olla Laura Dern. Kuka olisi parempi vastanäyttelijä Kyle MacLachlanille kuin tämän entinen tyttöystävä, joka vieläpä näytteli sellaista jo yhdessä David Lynch-tuotannossa?

* Cooper tapaa sheriffi Trumanin sairaalassa ja kertoo hetimiten pelisäännöt tiukkaan sävyyn; hän tulee johtamaan tutkimusta, joka tarkoittaa että koko sheriffin toimisto on hänen alaisuudessaan. Saatuaan tämän sanottua, hänen ilmeensä kirkastuu huomattavasti ja hän tiedustelee sheriffiltä näkemistään kauniista puista.

• Jälleen: jotain todella erikoista ja miellyttävää, nyt sitä ei osoiteta katsojalle vaan hahmon tulevalle aisaparille ja bestikselle.
• IMPRO: Truman kertoo Cooperin ihailemien puiden olevan douglasinkuusia. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa ne olivat keltamäntyjä.

* Cooper ja Truman menevät katsomaan tajutonta Ronettea, joka on tohtori Louise Shelvyn (Tawnya Pettiford) hoivassa. Truman kertoo Cooperille, että Ronetten ja Lauran välillä ei ole mitään selkeää yhteyttä, jonka Ronette tilastaan huolimatta kuittaa sanoilla "don't go there". Tämän jälkeen Cooper ja Truman astuvat hissiin, jossa Cooper kiinnittää huomiota kolmanteen matkustajaan, yksikätiseen mieheen (Al Strobel). Astuessaan ulos hissistä kaksikko törmää Lawrence Jacobyyn (Russ Tamblyn), hyvin omalaatuiseen psykiatriin, joka kertoo hoitaneensa Lauraa salaa tämän vanhemmilta. Jacoby ilmaisee myös halunsa auttaa ruumiinavauksessa, mutta Cooper tyrmää tämän.

• Russ Tamblyn näytteli aikaisemmin Richard Beymerin esittämän Tonyn parasta ystävää Riffiä West Side Story-musikaalin filmatisoinnissa vuonna 1961. Lähinnä hauskaa triviaa tähän väliin, vaikkakin Jacoby ja Ben ovat kunnolla tekemisissä toistensa kanssa vasta 2. tuotantokauden loppupuolella.

* Ruumishuoneella Truman kertoo Cooperille, että Lauran ruumis on huolella tutkittu ja ettei lisätutkimuksille ole tarvetta, mutta Cooper on varma, että patologeilta on jäänyt tietty asia huomaamatta. Hän on oikeassa; Lauran vasemman nimettömän kynnen alta löytyy paperinpala, johon on painettu kirjain "R". Cooper käskee Dianea viemään viestin löydöstään kollegalleen, jonka jälkeen Truman vaatii tarkempaa tietoa. Cooper toteaa hymyillen, että heillä on paljon puhuttavaa.

• Versio 3/3 jaksosta - puolitettu pilotti - päättyy tähän, eli olemme tekstin puolessavälissä. Lisää kahvia!
• IMPRO: Huomatkaa kohtauksessa kaveri, joka ohjaa kaksikon ruumishuoneelle. Cooper pyytää miestä jättämään heidät kahden kesken, johon kaveri vastaa "Jim." Cooper toistaa pyyntönsä. Juttu meni niin, että tämä statisti - jonka nimi oli oikeasti Jim - kuuli MacLachlanin sanat väärin, luullen että tämä ihan oikeasti kysyi hänen nimeään. Kohtaus jatkettiin luontevasti loppuun asti, ja sitä oltiin jo kuvaamassa uudelleen, mutta Lynchin mielestä se oli niin mainio ja MacLachlanin taidokkaan esityksen johdosta jouheva pätkä, että se jätettiin jaksoon sellaisenaan. Jim on tosifanien keskuudessa legenda.
• IMPRO: Ruumishuoneen rikkinäinen valo on myös tahaton "virhe", jota David Lynch piti aivan mielettömänä lisänä kohtaukseen. Tästä hyvästä myös edellämainittu Jim sai luettavakseen ihan oikeita repliikkejä.
• Cooper käskee Dianea viemään viestin nimenomaan "Albertille", joka on aivan sataprosenttisen varmasti FBI:n agentti ja johtava kuolinsyyntutkija Albert Rosenfield. Hän myös painottaa, että "Sam" ei saa missään nimessä käsitellä tätä juttua, koska hän ei ole ihan "on the ball". Noin 99-prosenttisen varma faniteoria kertoo, että kyseinen "Sam" on Sam Stanley (Kiefer Sutherland), johon tutustuimme Fire Walk with Me-elokuvan myötä. The Final Dossier-kirja vahvistaa teoriaa entisestään kertomalla, että työparinsa/esimiehensä katoamisen myötä Sam sai hermoromahduksen ja kehitti itselleen pahan alkoholiongelman, mitä luultavimmin johtuen pakkomielteestä murhaajaan ja tämän toimintatapoihin. Loppujen lopuksi hänet lomautettiin, eikä hän ole palannut kentälle vielä vuoteen 2016 mennessä.

* Donna vierailee Edin luona ja saa Jamesin jättämän viestin, jossa hän pyytää tyttöä tapaamaan hänet Roadhousessa, paikallisessa juottolassa. Mike Nelson - joka paljastuu tässä vaiheessa Donnan poikaystäväksi - ajaa paikalle ja käskee Donnaa tiukkaan sävyyn lähtemään mukaansa tukemaan Bobbyä tämän heikolla hetkellä poliisiasemalla. Ed komentaa poikaa lähtemään, mutta Donna suostuu vastahakoisesti. Nadine puolestaan komentaa Ediä ripustamaan aikaisemmin haetut verhot.

* Cooper ja Truman tutkivat asemalla Lauran jäämistöä. Cooper naksauttaa jämäkällä ranneliikkeellä päiväkirjan lukon rikki; sen sisältä löytyy tallelokeron avain, ja pieni pussi jossa Cooper perstuntumalta väittää olevan kokaiinia. Truman ei usko asiaa alkuunkaan ja yrittää vannottaa Cooperille, että tämä ei todellakaan tuntenut Laura Palmeria. Sanomatta tässä vaiheessa juuta tai jaata, Cooper jatkaa nauhoittamista ja sanelee päiväkirjasta huomiota herättävän virkkeen, jossa Laura kertoo olevansa hermostunut "J:n" tapaamisesta.

• "J:n" henkilöllisyys on yksi sarjan suurimmista mysteereistä näin alkuvaiheessa - sen ympärille on aika pitkälti rakennettu yksi sarjan tunnetuimmista jaksoista - ja kaikkein parastahan on se, että se ei missään vaiheessa suorasukaisesti selviä. On olemassa vain oletuksia, ja varmin niistä on James Hurley.

* Andy soittaa itkien asemalle murhapaikan - vanha, hylätty junanvaunu - löydyttyä, ja pyytää Lucya valehtelemaan puolestaan Trumanille, että pystyi hillitsemään itsensä. Tässä vaiheessa selviää, että Andy ja Lucy ovat salaa jonkinasteinen pariskunta.

• Ovatkin sellainen pariskunta, joka on jakanut mielipiteitä ankaralla kädellä kautta aikain, etenkin 3. tuotantokaudella.

* Cooper kuulustelee Bobbya, joka on oma asennevammainen itsensä. Cooper käyttää tätä asennevammaa hyväkseen ja pistää pojan ruotuun passiivisella lähestymistavalla, vihjaten samalla vieressään istuvalle sheriffille että tietää jo pojan olevan syytön. Sen jälkeen hän näyttää Bobbylle videokamerasta löytyneen nauhan, jossa Laura ja Donna ovat piknikillä. Bobby ei tiedä mistä video on peräisin ja kuka sen kuvasi, mutta katsottuaan videota tarkasti hän tajuaa jotain, mitä ei sano ääneen. Cooper kertoo, että Laura tapaili jotakuta toista, ja kysyy sanooko Bobbylle kirjain "J" mitään. Bobby pudistaa päätään, edelleen pohtien juuri saamaansa ahaa-elämystä.

• Tätä voisi pitää pienenä vihjeenä siitä, että niin lapsellinen, typerä ja hankaluuksiin hakeutuva teini kuin Bobby on, hänellä on silti timanttinen havaintokyky, ainoastaan elämän suunta on tällä hetkellä kaverilla pahasti hakusessa.

* Kuultuaan että isänsä henkensä edestä mielistelemät norjalaiset sijoittajat ovat kokoontuneet Great Northernin kokoussaliin ja heitä ei tule häiritä, eikä heille tule missään nimessä kertoa päivän tapahtumista, Audrey tekee "lapsenvahdilleen" Julielle kunnon harhauttavat källit ja hiipii saliin, jossa hän kertoo kovaan ääneen "hyvän ystävänsä" murhasta ja painottaa erityisesti sitä, mistä ja millaisessa tilassa hänen ruumiinsa löydettiin.

• IMPRO: Audrey mainitsee kohtauksessa työntekijän nimeltä "Bob", jota ei ole mainittu alkuperäisessä käsikirjoituksessa. Ehkä haen nyt todella kaukaa, mutta paljon myöhemmin sarjassa BOBia lähdetään nimenomaan etsimään Great Northernista...
• IMPRO: Tämä on ensimmäinen kohtaus, jossa kuulemme Audreyn puhuvan. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa hänellä ei ollut repliikkejä ollenkaan.

* Cooper päästää Bobbyn menemään. Bobby kertoo Mikelle aseman eteisessä, että joku prätkäjätkä, kenen nimi alkaa J-kirjaimella, on nyt heidän mustalla listallaan. Donna käy Cooperin kuulustelussa, ja valehtelee silmät päästään videon alkuperästä; sen selvittämiseksi ei Cooperia vaadita. Cooper päästää Donnan menemään. Lucy astuu kuulusteluhuoneeseen ja on aikeissa kertoa tarkat detaljit juuri kuulemastaan keskustelusta eteisessä, mutta Cooper keskeyttää hänet, sanoen että he etsivät prätkäjätkää. Ennen kuin Truman ja Lucy kerkeävät edes kysyä mistä ihmeestä herra agentti sen tietää, Cooper zoomaa ruudulta Lauran silmästä heijastuvaa prätkää.

• Joka siis tosiaan tarkoittaa, että Bobby huomasi täysin saman asian. Ihme, ettei tästä ole sen kummemmin nostettu haloota ennen, edes nyt kun tiedetään mitä Bobbyn tulevaisuus toi tullessaan.

* Edellisen kohtauksen kuitiksi James istuskelee piknikpaikalla moottoripyöränsä vieressä, katsellen haikeana kaukaisuuteen.

* Norjalaiset sijoittajat jättävät Twin Peaksin ryminällä. Benin yrittäessä rauhoitella tilannetta ja puhua heitä ympäri, Audrey kikattelee yksikseen turvavälin päässä.

* Cooper ja Truman vierailevat murhapaikalla, josta he löytävät verisen vasaran, rätin, puolikkaan sydänriipuksen, ja verellä kirjoitetun viestin "FIRE WALK WITH ME". Toisaalla James kaivaa esiin sydänriipuksen toisen puoliskon.

• Jos ei se siis vielä tässä vaiheessa ole katsojalle päivänselvää, James oli Lauran salainen hoito, mutta onko olemassa KETÄÄN joka epäili hetkeäkään että hän voisi olla murhaaja?

* Benin vaimo Sylvia (Jan D'Arcy) istuu Audreyn kanssa kotona ja pärisee lastenhoitajalle yläkerrasta kuuluvasta metelistä. Perheen esikoinen, mutta pikkulapsen henkiselle tasolle jäänyt Johnny (Robert Davenport) hakkaa päätään vasten nukkekotiaan protestina sille, että hänen opettajansa/ohjaajansa - yllätys yllätys, Laura Palmer - ei ole tulossa enää käymään.

• Syy Johnnyn henkiseen tilaan ei ole täysin selvä. Eräästä myöhemmästä jaksosta poisleikatussa kohtauksessa Audrey syyttää siitä äitiään, johon taas Sylvia vastaa tuomalla esiin, kuinka Audrey opetellessaan vielä kävelemään tönäisi Johnnyn alas rappusia. Tilanteessa on mukana vielä tohtori Jacoby, joka soimaa Sylviaa moisen valeen syöttämisestä ja kertoo, että Johnnyn taantunut mieli on vain ja ainoastaan pakokeino joltain tuntemattomalta henkiseltä traumalta. Ketä tässä uskoa? Siinäpä pulma, mutta ehkäpä itse luotan loppupeleissä psykiatrin sanaan. Vaikka tämä ko. psykiatri kaipaisi välillä psykiatrista hoitoa itsekin...
• Miettikääpä sitä, että jos Jacoby on oikeassa, niin Johnny ei ole ainoa Horne joka karkaa henkisiä traumojaan "jonnekin muualle".
• Robert Davenport on ensimmäinen sarjan historian kolmesta Johnnysta, ja esiintyy vain tässä jaksossa. Hän eroaa ulkonäöllisesti melko lailla kahdesta seuraajastaan.

* Pankkivirkailija Alice Brady (Shelley Henning) johdattaa Cooperin ja Trumanin Lauran tallelokerolle ja ojentaa heille sieltä löytyvän sälälaatikon. Sen sisältä löytyy Flesh World - suosittu miestenlehti - ja yli 10 000 dollaria. Cooper veikkaa yhden sivuista olevan merkitty, missä hän on jälleen kerran täysin oikeassa, ja sieltä löytyy Ronette Pulaskin kuva, kuin myös kuva meille katsojille jo tutusta rekasta.

• IMPRO: Flesh World-lehden nimi oli alkuperäisessä käsikirjoituksessa huomattavasti suorasukaisempi Sex Toys. Ei liene kenellekään epäselvää, miksi lehden nimi muutettiin parhaan katseluajan TV-sarjaan noin konservatiiviseen aikaan. Kolmannella tuotantokaudella tähän olisivat kaiken muun muassa päteneet aivan toisenlaiset säännöt.

* Johnsoneiden kotona Leo katselee epäilevästi tuhkakupista löytyviä tumppeja, ja tiedustelee omaan vähemmän ystävälliseen tyyliinsä Shellyltä, miksi tumpit eivät täsmää tämän polttamaan merkkiin. Shelly keksii hätävaleen, että polttaa sitä mitä kuppilan asiakkailta jää. Leo toteaa, että tästä lähtien vaimo joko polttaa vain yhtä ainoaa merkkiä tai niska napsahtaa.

• Miellyttävä mies.
• Luojan kiitos Leon kampausta muutettiin tulevissa jaksoissa, mutta totuushan on sitten vielä paljon hirvittävämpi. Älkää katsoko vanhoja haastatteluja jos haluatte säilyttää illuusion Leo Johnsonista.
• Triviatietoa: Eric Da Re on taiteilijanimi. Hän on itse asiassa Twin Peaksin roolituksesta vastaavan Johanna Rayn ja näyttelijä Aldo Rayn poika. Hän on vain yksi monista Twin Peaksin näyttelijöistä, joilla ei oikeasti ole juurikaan kokemusta tai koulutusta, vaan valittu rooliinsa nimenomaan ulkonäkönsä ja olemuksensa vuoksi. Hän on työskennellyt monien Lynchin myöhempien tuotantojen parissa muissa tehtävissä.

* Kun Nadine fiilistelee uusia verhojaan (viimein), Norma soittaa Edille ja pyytää tämän Roadhouseen.

• Kuinkas mones salasuhde tämä nyt jo onkaan? Kyseessä on kuitenkin vasta sarjan alku.

* Cooper pyytää kaupungin koolle julistaakseen Lauran murhatutkimuksen virallisesti alkaneeksi, sekä kertoo vihdoin julkisesti epäilevänsä teosta samaa murhaajaa, joka vuosi sitten tappoi naapurikunnassa asuneen, suurinpiirtein Lauran ikäisen Teresa Banksin. Lopuksi hän määrää ulkonaliikkumiskiellon kaikille alle 18-vuotiaille tytöille, ja muistuttaa että murhaaja on liikkeellä öisin.

• Tässä kohtauksessa esitellään tarkoituksella monia hahmoja ihan viralliselta pohjalta, sekä Cooperille että katsojalle. Tässä tärkeimmät:
• Twin Peaksin seniili pormestari Dwayne Milford (John Boylan) tekee ensiesiintymisensä. Hauska hahmo, kyllä, mutta tämän tähdittämä juoni 2. tuotantokaudella on kyllä aivan täyttä kuraa.
• Josie Packard esitellään virallisesti veneonnettomuudessa pari vuotta sitten kuolleen sahapohatta Andrew Packardin - Catherinen veljen - nuorena leskenä ja pääasiallisena perijänä. Tapa, jolla Truman kuvailee tämän kauneutta, on aika läpinäkyvä (lähi)tulevaisuutta ajatellen.
• Benjamin Horne esitellään virallisesti yhtenä Twin Peaksin rikkaimmista miehistä ja Great Northernin omistajana. Enkä ole varmasti ainoa, joka saa hänestä vastenmielisen mielikuvan.
• Viimeisenä, muttei takuulla vähäisimpänä, mainitaan huomiota erikoisella käytöksellään herättävä "Log Lady" (alias Margaret Lanterman, Catherine E. Coulson); keski-ikäinen, metsän keskellä elävä erakko, joka kantaa mukanaan jatkuvasti puista pölkkyä.

* Tohtori Hayward kertoo pyörätuolissa olevalle vaimolleen Eileenille (Mary Jo Deschanel) harvinaisen pitkästä työpäivästään, kuin myös murhasta sekä kadonneesta sydänriipuksen puolikkaasta. Donna sattuu kuulemaan tämän ja hiipii siskonsa Harrietin (Jessica Wallenfels) avustuksella ulos ulkonaliikkumiskiellosta huolimatta. Kun ympäripäissään oleva Bobby ja Mike saapuvat talolle etsimään Donnaa, tohtori huomaa tyttärensä häipyneen ja pyytää poikia selvästi kiihtyneestä ja/tai päihtyneestä tilastaan huolimatta auttamaan etsinnöissä. Pojat tietävät minne mennä: Roadhouseen.

* Cooper ja Truman ovat sattumoisin kyttäyskeikalla Roadhousella, jäljittämässä etsimäänsä motoristia, kun Hayward soittaa autopuhelimeen ja kertoo tyttärensä karanneen kotoa.

* Julee Cruise esittää biisit "Falling" ja "The Nightingale" samalla kun Ed ja Norma keskustelevat elämästä, ja suunnitelmistaan dumpata omat aviopuolisonsa ollakseen jälleen oikeasti yhdessä, vihjaten hyvin sekavaan historiaan johon perehdytään myöhemmin. 

• Enpäs ole tajunnutkaan, kuinka läheltä tämä koko kohtaus liippaa tyylillisesti niitä, mihin lähes jokaikinen 3. tuotantokauden jakso päättyy.
• "Falling":in ja "The Nightingale":n sävelsi Angelo Badalamenti ja sanoitti David Lynch itse. Molemmat kappaleet julkaistiin Cruisen albumilla Floating into the Night vuonna 1989, samoin kuin "Mysteries of Love" Blue Velvet-elokuvasta.

* Prätkäjätkät Joey Paulson (Brett Vadset) ja Scotty jotain (Rodney Harvey) huomaavat Bobbyn ja Miken saapuvan. Myöhemmin paikalle ilmaantuu myös Donna; Cooper ja Truman antavat tämän mennä sisään, mutta ilmoittavat hänet löydetyksi. Mike käy Donnaan käsiksi, saaden aikaan baaritappelun johon Ed muiden muassa osallistuu. Bobby tyrmää Edin yhdellä iskulla. Kaaoksen keskellä Joey lähestyy Donnaa ja kertoo vievänsä tämän Jamesin luo. Cooper ja Truman lähtevät perään. Truman kertoo Cooperille Joeyn nimen - arvellen josko hän olisi "J" - mutta Cooper on vakuuttunut, että hän on vain välikäsi.

* Joey ja Donna onnistuvat karkaamaan poliisilta, ja Donna pääsee kuin pääseekin turvallisesti Jamesin luo. James vuodattaa kaiken edellisillasta ja Lauran oudosta käytöksestä, ihan kuin hän olisi ollut ihan toinen ihminen. Rauhoitellessaan kiihtynyttä Jamesia Donna rupeaa suutelemaan tätä kiihkeästi, mistä James ei ole lainkaan pahoillaan. Kuullessaan sireenien äänen James ja Donna hautaavat Jamesin puolikkaan Lauran sydänriipuksesta metsän keskelle.

• Pelimies. Ihan pakko sanoa. Syitä tulee lisää myöhemmin.

* James yrittää viedä Donnan kotiin, mutta kaksikko joutuu Cooperin ja Trumanin pysäyttämäksi. James viedään putkaan kuulustelua varten, kun taas Donna luovutetaan isälleen, mutta käsketään aamuksi tarkempaan kuulusteluun itsekin.

* Cooper ja Truman vetäytyvät kuulusteluhuoneeseen donitsien äärelle, ja Cooper tiedustelee edullista ja mukavaa majapaikkaa. Truman suosittelee tälle Great Northernia ja lupaa pyytää virkansa nojalla huoneesta alennusta. Truman saa pian tiedon, että Josie Packard on bongannut hiiviskelijän pihaltaan.

* Truman lähtee yksin Blue Pine Lodgelle. Eihän siellä mitään hiiviskelijää ole, vaan kiimainen salarakas. Catherine näkee sheriffin ajavan pihaan ja ilmoittaa omalle salarakkaalleen - Benjamin Hornelle - että Truman on taas vaihteeksi heillä. He sopivat tapaamisesta.

• Kuinka mones jo? Tai monennet?

* Jakson päätöskohtauksessa Sarah lepää kotisohvallaan, kun hän havahtuu näkyyn hansikoidusta kädestä pitelemässä puolikasta tyttärensä sydänriipuksesta - jonka James ja Donna taannoin hautasivat metsään. Sarah kirkuu hädissään, ja hänen yläpuolellaan olevasta peilistä heijastuu synkkä hahmo.

• IMPRO: Peilistä heijastuvan hahmon ei todellakaan ollut tarkoitus olla mukana. Se on jälleen lavastemies Frank Silva, joka viimeistään tämän muun kuvausryhmän mielestä pieleen menneen kohtauksen jälkeen sai Lynchiltä pestin BOBin rooliin.
• Pakko mainita myös sellainen hauska yksityiskohta, että tälle "mokalle" tehtiin 3. tuotantokaudella hienoa kunniaa. Samassa huoneessa kuvatussa kohtauksessa - jossa ovat niin ikään keskiössä Sarah Palmer ja samainen peili - kamera näkyy aivan selkeästi peilistä. Aivan takuulla kunnianosoitus BOBille ja edesmenneelle Silvalle, ja tämän synnyttämälle painajaismaiselle legendalle.
• BOB on ensimmäinen sarjassa nähty yliluonnollinen elementti, mutta tätä vahinkoesiintymistä ei voida laskea, sitäpaitsi tässä vaiheessa hahmon taustaa ei tiedetty. Eli pysyn siinä kannassa, että tässä jaksossa ei ole vielä mitään vihjettä siitä, mihin suuntaan tarinankerronta olisi loppujen lopuksi menossa. Sen takia se niin suurelle yleisölle sopiikin.
• Tätä kohtausta on hieman muokattu elokuvaversioon, joka käsitellään lyhyesti seuraavaksi.