Kausi 1, jakso 7 - "The Last Evening" (TUOTANTOKAUDEN PÄÄTÖSJAKSO)

"A drunken man walks in a way that is quite impossible for a sober man to imitate, and vice versa. An evil man has a way, no matter how clever. To the trained eye, his way will show itself.

Am I being too secretive? No. One can never answer questions at the wrong moment. Life, like music, has a rhythm. This particular song will end with three sharp sounds, like deathly drumbeats."

Twin Peaksin ensimmäinen tuotantokausi päättyi lähes juuri niin mestarillisesti kuin alkoikin. Se täyttää mielestäni jokaikisen suosionsa kriittisessä pisteessä olevan TV-sarjan kausifinaalin kriteerit. Sivujuonet saavuttavat maalinsa, tai ainakin keskivaiheen, josta on hyvä alkaa rakentaa seuraavaa, ja joissain näistä tapauksista jopa parempaa ja kiintoisampaa jännitystarinaa. Sarjan tähän mennessä pääjuonen paikkaa pitänyt Laura Palmerin murhatutkimus saa suorastaan järkyttäviä käänteitä; osaksi näiden käänteiden seurauksena syntyneet, vielä paljon järkyttävämmät ja etenkin oudommat käänteet, pidetään visusti tallessa toista tuotantokautta varten. Hyvä näin. Jos kauden aivan sataprosenttisen täydellistä cliffhanger-lopetusta seuraisi minkäänlainen unijakso, tai jopa ihan fyysinen kosketus "toiseen puoleen" - mikä on seuraavan tuotantokauden juonikuvioiden keskiössä - ei se enää toimisi samalla tavalla.

"The Last Evening" voisi olla hyvinkin nimeltään "The Last Normal Evening". Tästä eteenpäin, mikään ei enää ollut varmaa ja todellisuuden rajasta tuli todella häilyvä - siinä missä koko ensimmäinen tuotantokausi oli oudoista ja jokseenkin vaivauttavista kohtaamisistaan, henkilöhahmoistaan, unijaksostaan ja muutamasta BOB-kameostaan huolimatta, oikeastaan vain TV-yhtiön ja valtavirtayleisön sietorajojen jäätä kepillä kokeileva murhamysteeri. Seuraava tuotantokausi murskasi sen jään väkivalloin - jotkut arvostivat, jotkut eivät. Lisää siitä myöhemmin, vielä hyvin pitkästikin. Nyt nautitaan kuppi kuumaa kahvia, ja keskitytään purkamaan tämä mahtava päätös hieman rönsyilevälle, mutta klassisesta statuksesta nauttivalle tuotantokaudelle, jota kasuaalimpi yleisö pitää edelleen sarjan parhaana. Jollei jopa ainoana katsomisen arvoisena kokonaisuutena. Onneksi ymmärtäjät ymmärtävät paremmin.

"The Last Evening" saa siis arvosanaksi ihan puhtaan 5/5. Se on ehdottomasti yksi sarjan historian parhaista tunneista.

PÖLKKY KERTOO

* David Lynch halusi ohjata jakson itse, mutta oli estynyt, koska Wild at Heart-elokuva oli juuri saatu purkkiin, ja se oli määrä viedä Cannesin elokuvajuhlille ensinäytökseensä jakson julkaisun aikoihin. Tämä pisti miehen aikataulut ja prioriteetit täysin uusiksi, joten hänen aisaparinsa, sarjan pääasiallinen käsikirjoittaja Mark Frost, hoiti homman kotiin. Seuraavalla kaudella Lynch piti huolen siitä, että hänen visionsa sarjan kehityksestä säilyy, raivaamalla itsellensä aikaa sekä 2. tuotantokauden ensimmäisen että viimeisen jakson ohjaukseen.

* Jakson legendaarinen cliffhanger ei ole täysin linjassa myöhempien kertomusten ja kertausten kanssa, ja siinä on itsessään myös tiettyjä epäkohtia, joihin yritän paneutua parhaani mukaan, joko tässä tai seuraavassa. Kohtausta oli ilmeisestikin hyvin vaikea toteuttaa halutulla tyylillä ilman tiettyjä kerronnallisia uhrauksia. Näistä tosiaan ihan kohta.

* Edellinen jakso "Realization Time" oli ensimmäinen Twin Peaks-jakso, jonka tapahtumat alkoivat aikaisen aamun sijaan yöllä - mutta vain ensimmäinen kohtaus tapahtui tuon yön aikana. "The Last Evening" sijoittuu kokonaisuudessaan seuraavaan iltaan/yöhön, suoraan edellisen jakson tapahtumien perään. 2. tuotantokauden avausjaksossa sarja palasi ensimmäistä kohtaustaan lukuunottamatta takaisin normaaliin päivärytmiinsä, ja tuo ensimmäinen kohtaus eroaa tyylillisesti tuosta jaksosta niinkin paljon, että sitä ajattelee enemmänkin omana lyhytelokuvanaan, eikä osana jakson tapahtumia. Lakkaan nyt tässä vaiheessa hyppimästä asioiden edelle.

2. maaliskuuta 1989 - 3. maaliskuuta 1989 välinen yö

* Donna ja James murtautuvat Jacobyn toimistoon ja tekevät mitä oudompia löytöjä, jotka kaikki liittyvät jotenkin Havaijiin. Lopulta Donna löytää kookospähkinän, hoksaa Lauran maininneen sen Maddyn löytämällä nauhalla, ja halkaisee sen. Siellähän se tosiaan on: Jamesin puolikas Lauran sydänriipuksesta, kera vielä yhden nauhan. Pariskunta poistuu kämpältä vähin äänin, huomaamatta heitä pimeydessä vakoilevaa Bobbya.

* Jacoby kykkii puistossa ihmetellen "Lauraa", vieläkään uskomatta täysin näkemäänsä.

• Jos jollakin tässä kohtaa tulee mieleen, että Jacobyn olisi pitänyt tavata Maddy jo aiemmin ja täten nähdä kirkkaasti  esityksen läpi, niin se ei välttämättä pidä paikkaansa. Jacoby ei osallistunut Lauran hautajaisiin, ja on tarkoituksella  pitänyt etäisyyttä tämän perheeseen.
• Jacoby siis tosiaan oli edellisjakson cliffhanger-huohottaja, MUTTA...

* ...Kun Jacoby lähestyy "Lauraa" pistoolinsa kanssa, roteva hahmo pitkässä tummassa takissa ja kommandopipossa hyökkää hänen takaansa ja murjoo hänet niin pahasti, että hän saa sydänhalvauksen. Hyökkääjä livahtaa paikalta Donnan ja Jamesin saapuessa hakemaan Maddya, ja Jacoby jää makaamaan pitkään ruohikkoon, kykenemättä päästämään ääntäkään, ja menettää tajuntansa.

• Hyökkääjän henkilöllisyyttä ei paljasteta sarjan puitteissa koskaan, mutta tarkimpien seuraajien teoria on vahvistettu itsensä Mark Frostin toimesta: se on Leland Palmer. Hulluimmat väittävät sen edelleen kiven kovaan olevan apulaissheriffi Andy. Joka on sinänsä täysin absurdi ajatus, mutta hahmon fyysinen koko ei kieltämättä tuo mieleen ihan heti muita kuin Andyn ja Big Edin, joista jälkimmäinen on tunnetusti tässä kohtaa aivan muualla kuin Twin Peaksissa, sekä tietty Leon, jonka läsnäolossa ei olisi mitään järkeä. Fyysisesti vanttera Leland kun on tähän mennessä nähty useimmiten lässähtäneessä kyyryasennossa, niin hän ei ole siksi välttämättä kasuaalisen seuraajan ykkösvalinta.
• Kun tulee kysymys siitä, "kumpi" Leland tämä on, veikkaukseni ulottuu molemmille puolin 50/50. Se oikea Leland on paikalla suojelemassa sukulaistyttöään mahdolliselta uhalta, se toinen kaveri taas varmistamassa, että hänen mahdollisiin suunnitelmiinsa Maddyn (alias Laura numero 2) suhteen ei tule radikaaleja muutoksia.
• Jakson arvoituksellisuutta alkuperäisenä esitysajankohtanaan lisää hahmon tumma villatakki, joka vilahtaa myös loppukohtauksessa. Tästä sitten sen yhteydessä lisää.
• Se ihmetyttää tähänkin päivään asti, kuka hitto lopulta löysi täysin äänettömäksi hakatun Jacobyn tuohon aikaan illasta ulkonaliikkumiskiellon ollessa voimassa, noinkin hiljaisesta paikasta? Olisikohan se kenties ollut Cyril Pons, joka on koiransa kanssa yleensä siellä, missä tapahtuu? (viittaus 3. kauteen, sama hahmo [esittäjänä itse Mark Frost] vilahtaa jo hyvin nopeassa kameossa pilottijaksossa)

* Rajan toisella puolen One-Eyed Jack'sissa: Big Ed (Fred) häviää tukun rahaa joka viisarinlyömällä, kun taas jakajana toimivaa Jacques'ia härnäävä Cooper (Barney) voittaa jokaikisen epätodennäköisimmänkin blackjack-käden. Cooper kyllästyy lopulta leikkiin, ja pistää peliin Jacques'in mökiltä löytyneen lohjenneen pelimerkin. Jacques yrittää paeta paikalta, mutta Cooper uskottelee tälle (hyvin vakuuttavasti) olevansa Leo'n rikollistoimien rahoittaja. Hänellä olisi muutama kysymys, ja ehdotus.

* Tällä välin räätälin pakeilla käynyt Audrey ilmaantuu Blackien toimistoon varsin näyttävään alusasuun pukeutuneena, ja Blackie tiedottaa, ja kehottaa tätä valmistautumaan herra iso herran visiittiin myöhemmin tuona yönä. Audrey tiedustelee ei-niin-kainosti herran henkilöllisyyttä; Blackie sanoo, ettei tytön tarvitse tietää moisia asioita, ja käskee tätä valitsemaan pelikortin pöydälle levittämästään pakasta. Audrey nostaa ruutukuningattaren.

• Audrey'n räätäliä näyttelee Lesli Linka Glatter, joka ohjasi ensimmäisen kauden jakson 5, "Cooper's Dreams", ja toisella kaudella kolme jaksoa.
• Jo aiemmin kaudella todistettiin, että "uudet tytöt" ovat aina yksinoikeudella omistajan tai tämän veljen korkattavissa.
• Kertauksena: herra iso herra on itse Benjamin Horne, eli Audrey'n isä, ja Audrey'lla ei ole tästä pienintäkään hajua. Sinänsä ihme, sillä mitä luultavimmin Audrey tietää Benin vierailuista kasinolla - ja Ben on heittämällä lähialueen rikkaimpia miehiä. Ei sen 1 + 1:n luulisi olevan  näin mukafiksulle tytölle niin vaikeaa.
• Tämä ei ole viimeinen kerta sarjan puitteissa, kun Audrey'hin viitataan kuningattarena, eikä myöskään viimeinen kerta, kun Cooper ennen pitkää huijataan pelastamaan hänet pelikorttiteeman häilyessä taustalla, oman henkensä ollessa oikeasti suurimmassa vaarassa.

* Cooper jatkaa keskusteluaan Jacques'in kanssa yksityisesti juomien äärellä, ja ohjeistaa tätä tapaamiseen Twin Peaksin vesilaitoksella kahden tunnin kuluttua. Ennen poistumistaan One-Eyed Jack'sista Cooper kysyy, miten pelimerkki hajosi. Jacques kertoo suorastaan kuvottavan yksityiskohtaisesti, miten Waldo-lintu nokki sidottua Lauraa kuin olisi rakastunut tyttöön. Leo kyllästyi huutamiseen, tunki pelimerkin Lauran suuhun ja käski tämän purra sitä.

• "Bite the bullet, baby - bite the bullet. Höhöhö." Hyi saatana.

* Shelly pesee hiuksiaan kotonaan, keittiön lavuaarissa. Hänen viereensä aseteltu pyyhe häviää maagisesti hänen ulottuviltaan, ja hetkessä Leo sieppaa tämän otteeseensa, vieden vaimonsa pienelle ajelulle.

* Truman ja Andy kyttäävät vesilaitoksella odotellen Jacques'ia. Andy avautuu Lucyn ja hänen tämänhetkisistä väleistä. Jacques'in vihdoin saapuessa Truman hyppää autosta ulos, ja pidättää poliisien hetkessä ympäröimän Jacques'in. Truman kääntää selkänsä ja Jacques varastaa aseen yhdeltä poliiseista ampuakseen tätä selkään, mutta tuleekin ammutuksi ensin. Asetta pitelee Andy, joka kylmänrauhallisesti tiedustelee sheriffin vointia.

• Tästä alkaa Andyn todellinen tie katsojien sydämiin. Aikaisemmin hieman hölmö hahmo, joka ei olisi osunut aseellaan puhelinkoppiin sen sisäpuolelta, teki hätätilanteessa juurikin sen, mitä kunnon poliisi tekisi - tarkasti, ja viileästi.

* Jamesin, Donnan ja Maddyn muodostama etsiväkolmikko kuuntelee Jacoby-paralta pöllimäänsä nauhaa, jossa Laura jälleen kerran vähättelee Jamesiä, sanoen että "hän on ihan kiva, mutta". Leo'a hän taas kuvailee positiivisempaan sävyyn, sanoen että joskus hänestä tuntuu, että Leo yrittää tappaa hänet, mutta se on ihan OK - pelko tästä kiihottaa Lauraa.

• Jokainen tyylillään.

* Donna lohduttaa pelimies-poikaystäväänsä Lauran ilkeilyn jäljiltä, jonka jälkeen James tekee sen johtopäätöksen, johon heidän olisi pitänyt päätyä jo hieman aikaisemmin: Jacoby ei tappanut Lauraa, vaan yritti auttaa tyttöä, ja toimi miten toimi selvittääkseen tämän murhan omin avuin.

• Jacoby itse totesi tämän asian poliisille jo aiemmin sarjassa - tämä osoittaa, että hän saattaa olla hörhö, mutta rehellinen sellainen.

* Leo kaataa bensaa pisin ja poikin saharakennusta Shellyn ollessa sidottuna puiseen tolppaan. Hän aukoo päätään Shellyn huorintekemisistä sekä Bobbyn varmasta kuolemasta, ja asettaa räjähteeseen aikarajaksi tunnin, nähden tämän jonkinlaisena armona "rakasta vaimoaan" kohtaan - hän saa käytännössä tunnin aikaa miettiä tekosiaan. Loppukuitiksi ennen lähtöään Leo karjuu Shellyn särkeneen tämän sydämen.

• Ehkä se "suosikkihetkeni" Leo Johnsonin tähdittämistä kohtauksista koko sarjassa, jos sellaista voi kukaan terve ihminen väittää olevan olemassakaan. Aivan loistava pahis - nykyään kun käsitteitä "sosiopaatti" ja "narsisti" viljellään tämän tästä helppoina selityksinä kaikkiin ihmisten oikkuihin, niin suosittelisin viljelijöitä tutustumaan tämän miehen ajatusmaailmaan.

* Hurleyn pariskunnan kotona Nadine, sonnustautuneena meikkiin ja nättiin mekkoon, laskee kirjeen tarjottimelle, ja kaataa huikean kasan erinäisiä pillereitä kulhoon.

• Kaikki tietävät, mitä seuraavaksi tapahtuu.
• Tämä on siitä erityisen surullista, että pynttäytyminen viitannee elämään, jonka Nadine olisi itsellensä halunnut sen sijaan, että hänestä tulisi täysin mielipuolinen, koko kylän vieroksuma outolintu, joka pysyttelee kotona ja tuhlaa aikansa "keksintöihin" joista ei ole oikeastaan hyötyä kenellekään muulle, kuin hänelle itselleen. Hän olisi halunnut olla kuin Norma, se kaikkien ihailema ja menestyvä teinimissi, josta hän on (syystäkin) mustasukkainen vielä tänäkin päivänä. Ottaen huomioon, että Ed on pysynyt kuitenkin hänen vierellään edes kirjallisesti kaikki nämä vuodet, on ensimmäinen vihje siitä, että Edin ja Nadinen epävakaan ja semiuskollisen avioliiton taustalla on ns. "henkinen velka", johon saadaan varmistus sitten myöhemmin.

* Hank vierailee Martellien huushollissa ja saa Josielta tämän lupaamat 90 000 dollaria. Hank paljastaa viimein vankilatuomionsa taustat muistuttamalla Josieta, mitä on tämän eteen tehnyt: hän järjesti saamastaan rahasta Josien edesmenneen aviomiehen Andrew'n "veneonnettomuuden", JA tappoi sen jälkeen "vahingossa" viattoman ohikulkijan hämärässä yliajossa - kiinnittäen poliisin huomion toiseen, paljon lievempään rikokseen. Hank kertoo myös ajastaan vankilassa ja kiristää Josieta lisäbonuksen toivossa. Josie muistuttaa Hankia heidän tekemästään sopimuksesta; Hank vihjaa, että kyse ei ole rahasta, vaan kahden ihmisen välisestä ymmärryksestä - heidän välillään on nyt side, jota ei tule rikkoa. Sitten hän ottaa veitsen, viiltää Josien ja oman peukalonsa, ottaa tätä kädestä, ja kutsuu yhteistä ymmärrystä verivalaksi, vankilan tavaksi ilmaista vasikoinnin olevan molemminpuolisesti, kuoleman uhalla kielletty.

* Catherine etsii kuumeisesti toista tilikirjaansa, ja yrittää vedota Peten (yksipuoliseen) rakkauteen itseänsä kohtaan, muistuttaen tätä heidän oikeasti lämpimästä ensitapaamisestaan. Pete, joka ei oikeastikaan tiedä Josien suunnitelmista mitään vaimonsa väitteistä huolimatta, suostuu auttamaan Catherinea etsimään puuttuvan tilikirjan.

• Jälleen aivan loistavaa henkilökemiaa kahdelta veteraanilta, joiden voisi helposti kuvitella olevan oikeastikin vanha, riitelevä aviopari.

* Asemalla, Andya kohdellaan kuin päivänsankaria, ja Andy jopa järjestää pienen esityksen mahdottomalta tuntuneesta ampumakohtauksestaan. Lucy vaikuttaa erittäinkin innostuneelta ja vaikuttuneelta Andyn toiminnasta. Kun Lucy poistuu keittokomeroon keittämään kahvia, Hawk käskee Andya seuraamaan perässä ja tekemään miehen työ. Andy astuu keittokomeroon ja suutelee Lucya intohimoisesti, jonka jälkeen Lucy ilmoittaa olevansa raskaana. Andy poistuu hiirenhiljaa ja naama täysin peruslukemilla keittokomerosta. Lucy seuraa hetken päästä perässä paiskoen komeron ovia ja äyskii muille poliiseille kahvin olevan valmista.

* Lucy vastaa vihaisesti puhelimeensa. Bobby (tehden parhaan Leo Johnson-imitaationsa), kertoo Jamesin olevan "easy rider". Kun Lucy yrittää tivata "Leo'lta" tämän olinpaikkaa, tämä lyö hänelle luurin korvaan.

• "Easy Rider" on tottakai viittaus vuoden 1969 samannimiseen klassikkoelokuvaan, jossa kaksi moottoripyöräilijää lähtevät matkalle läpi USA:n, ja rahoittavat matkan kokaiinikaupalla. James on tunnettu moottoripyörästään, jonka bensatankki - kiitos Bobbyn - on tällä hetkellä täynnä kokaiinia.
• Easy Riderin päänäyttelijöistä toinen, eli Dennis Hopper, esitti legendaarista pääpahista, Frank Boothia, David Lynchin lopullisessa läpimurtoelokuvassa Blue Velvet (1986).

* Cooper ja Truman kuulustelevat ampumahaavastaan toipuvaa Jacques'ia sairaalassa, hyvin suorin kysymyksin Lauran kuolinyöstä, pitäen tätä edelleen pääepäiltynä. Jacques - tietoisena jo mahdottomasta tilanteestaan - vastaa ihan yhtä suoraan: Leo löi hänet tajuttomaksi viskipullolla tyttöjen ollessa sidottuna ja "tyrkyllä". Kun hän virkosi, hän huomasi olevansa yksin mökissä.

• Täten hän kääntää epäilykset vain ja ainoastaan Leoon. Lynch arvostaa Walter Olkewiczia suuresti näyttelijänä, ja eikä varmasti vähiten tämän kohtauksen vuoksi. Niin nilkki kuin Jacques on, tässä jopa katsojalle välittyy rehellisyys, joka kääntää huomion Jacques'ista kokonaan pois.

* Cooper pohtii ääneen, että Leon on täytynyt jollain ihmeen keinolla saada sekä Laura että Ronette raahattua junanvaunuun yksin. Tohtori Hayward ilmoittaa Cooperille ja Trumanille, että toisessa huoneessa makaava Jacoby väitti nähneensä Laura Palmerin puistossa, ennen kuin sammahti uudelleen - mutta on joka tapauksessa vakaassa tilassa, ja puhuu sitten kun herää.

* Catherinen ja Peten etsiessä kadonnutta tilikirjaa - Catherine on jälleen oma itsensä Peteä kohtaan - puhelin soi. Catherine viittoo Peteä häipymään paikalta. Langan toisessa päässä Hank kertoo Catherinelle, että se mitä hän etsii, on sahalla. Catherine nappaa aseen ja lähtee kohti polttopistettä.

* Lopetettuaan puhelun, Hank vetää hyvämies-korttinsa ja menee lepertelemään Normalle. Hän muistelee tämän kanssa viettämäänsä kahta vuosikymmentä, ja kuittaa "tunteellisen" monologinsa suutelemalla hieman hämmentynyttä vaimoaan.

* Toisaalla, Norman salainen rakastaja Big Ed saapuu kotiin ja löytää yliannostuksen ottaneen Nadinen tajuttomana olohuoneen lattialta. Ed soittaa hädissään ambulanssin ja yrittää saada Nadinen virkoamaan.

• Edin varsin voimakas reaktio on toinen vihje hänen tuntemastaan syyllisyydestä.

* Lucy kertoo Trumanille "Leo'n" jättämästä viestistä, ja kertoo kuulleensa taustalla ison kellon lyönnit. Cooper käskee Hawkia tutkimaan ja piirittämään Easter Parkin.

• Tämä olisi voinut selittää, miten Jacoby löydettiin, JOS hän ei olisi tässä vaiheessa jo sairaalassa.

* James saapuu asemalle ja pyytää Trumania juttusille. Cooperilla taas on tärkeämpää ja kiireellisempää asiaa Jamesille.

* Truman jää aulaan vaihtamaan pari sanaa Lelandin kanssa, joka on kuullut huhuja siitä, että poliisi on saanut kiinni Lauran murhaajan. Tohtori Hayward yrittää vakuuttaa Lelandia lähtemään. Leland kuulee sattumalta jotain sairaalasta, ja päättelee ääneen - psykopaattisen tyytyväisen ilmeen kertoessa äänetöntä tarinaa - tekijän olevan siellä.

• Tämä, ja tästä eteenpäin tämän jakson puitteissa, on mitä todennäköisimmin se oikea, ainoastaan kostonhimoinen Leland.

* James antaa Cooperille Jacobylta varastetun kasetin, ja kertoo sen olevan tärkeä johtolanka. Cooper ojentaa Jamesia tämän enemmän kuin puutteellisesta toimivallasta, ja kysyy hänen hallustaan löytyneestä kokaiinista. Hän kertoo myös Jacobyn terveydentilasta nuorison leikkien seurauksena. James ohjataan jälleen kerran putkaan, odottelemaan asian käsittelyä paremmalla ajalla.

• Joka katselukerralla minusta itsestäni tuntuu enemmän siltä, että Cooper tiedostaa tasan tarkkaan Jamesin syyttömyyden (muuhun kuin pelimiehisyyteen) ja käyttää kokaiinia sekä Jacobya ainoastaan tekosyinä vetääkseen Bookhouse Boysin resursseilla varustetun Jamesin pois Donnan ja Maddyn luota, ja täten keskeytettyä heidän omat tutkimuksensa, ihan heidän henkiensä suojaamiseksi. Sopisi hahmoon kyllä aivan loistavasti.

* Islantilainen sijoittaja Einar Thorson (Brian Straub) valmistautuu allekirjoittamaan Ghostwood-sopimuksen Blackien toimistossa. Ben vastaa soittopyyntöön; Hank kertoo valmistautuvansa kotikäynnille Johnsoneilla, ja hankkiutuvansa eroon "tulikärpäsestä".

• Tässä varmistetaan, että edes Leo'n ei ollut koskaan tarkoitus selvitä tuhopoltosta, joka aiheuttaa katsojassa epäilyksen siitä, onko Lauran murha sittenkään niin helposti selitettävissä, kuin mitä jo pelkästään tämän jakson puitteissa on käynyt ilmi.

* Samaan aikaan Johnsoneilla: Bobby astuu sisään avoimesta ulko-ovesta. Leo astuu esiin varjoista kirves kädessään, Invitation to Love-sarjan pyöriessä TV:ssä. Juuri kun Leo nostaa kirveen iskeäkseen sen Bobbyn kalloon, ikkunan läpi ammuttu luoti pistää kirvesmiehen matalaksi. Bobby katsoo ulos ikkunasta, näkee Hankin, ja karkaa talosta sillä aikaa kun Leo vuotaa kuiviin katsellen ItL:n loppuhuipennusta: sarjan "pääpahis" Montana kuolee ampumahaavaan.

• Molemmat Lauran murhan pääepäillyistä ovat nyt saaneet luodista - saman jakson aikana.
• Tässä Invitation to Love-sarjan osoitetaan vielä viimeisen kerran viittaavan jollain tavalla Twin Peaksin tapahtumiin, jollei katsoja sitä vielä tähän mennessä ole hoksannut. Yksi Twin Peaksin varhaisimmista konsepteista oli juurikin "aikuisten saippuaooppera".

* Leo'n asettaman aikapommin minuutit käyvät vähiin. Shelly huutaa turhaan apua Bobbylta, kun Catherine astuu sisään ja (hetken mietittyään) vapauttaa Shellyn siteistään. Pommi räjähtää ja koko saha syttyy ilmiliekkeihin; kaksikko jää ansaan putoavien kattopuiden väliin.

* Sairaalassa syttyy palohälytys. Kaaoksen vallitessa Jacques'in huoneeseen astelee mies, ja tukehduttaa tämän kuoliaaksi tyynyllä. Jacques'in tappajaksi paljastuu hysteerinen Leland, joka rauhoittuu ja liukenee paikalta heti palohälytyksen mennessä ohi.

• Kahdessa eri paikassa syttyy tulipalo samaan aikaan (vaikkakin sairaalassa se on vain hämäystä). Tuli on kahdella ensimmäisellä tuotantokaudella pahaksi luonnehdittu elementti. Ollaan selvästi matkalla kohti loppua.
• Tämä on tosiaan edelleen Leland. Ainakin ratkaisevaksi osaksi.
• Mahtavaa tilannenäyttelyä Ray Wiselta, btw.

* Pete saapuu palavalle sahalle, ja kysyy työtoveriltaan, oliko kukaan sisällä palon syttyessä. Hän näkee Catherinen auton ja painuu sisään lähes varmaan kuolemaan löytääkseen vaimonsa.

• Tässä jaksossa huomattiin jo aikaisemmin, että huolimatta flirttailustaan Josien kanssa ja osakseen saamastaan kohtelusta avioliittonsa aikana - plus vielä tiedostamastaan uskottomuudesta vaimonsa puolelta - Pete rakastaa Catherinea enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

* Sopimusta juhliakseen, Ben lähettää Thorsonin matkaan kahden tytön kanssa, ja suuntaa itse "uuden tytön" luo. Audrey näkee peilin kautta oman isänsä astuvan huoneeseensa, ja on vähintäänkin järkyttynyt.

* Cooper kävelee pitkän yön päätteeksi huoneeseensa, korostaen Dianelle tyytyväisyyttään islantilaisten lähdöstä. Hän soittaa huoneestaan respaan ja pyytää lasin maitoa, sitten löytää Audrey'n jättämän viestin. Puhelin soi. Cooper vastaa, kysyen vakavana kuka soittaa, ja samalla hänen hotellihuoneensa oveen koputetaan. Cooper jättää luurin pöydälle; Andy kertoo toisessa päässä, että Leo Johnsonia on ammuttu. Kun Cooper avaa oven, tumma hahmo ampuu tätä kolme kertaa vatsaan. Cooper lysähtää huoneensa lattialle.

• Tästä kohtauksesta ei ikinä, IKINÄ, katoa teho...
• ...Mutta, se suurin epäkohta tässä (vaiheessa) on, että miksi Cooper ei tunnista soittajaa. Jotkut ovat spekuloineet, että Cooper kuulee puhelimessa jotain aivan muuta, kuin Andyn äänen. Voi olla. En kiellä. Varsinkin, kun ottaa huomioon, mitä (kaikkea ihmeellistä) toisen tuotantokauden alussa tapahtuu.
• Luulisin, että Cooperia ampunut henkilö oli suunniteltu näytettäväksi siten, että katsojat luulisivat ampujan olleen sama henkilö, joka kävi Jacobyn kimppuun jakson alussa. Hänellä on samanlainen tumma villatakki, ja tämän fyysisestä rakenteesta ei ota selvää. Että olisi vaikkapa joku, joka haluaa kusta kaikkien Lauran murhaa tutkivien henkilöiden päälle, olivat he sitten virallisissa tai epävirallisissa tehtävissä.
• Kaiken tämän pohjalla toimi itse asiassa 80-luvun suosittu saippuasarja Dallas. Lynch ja Frost pitivät erittäin paljon legendaarisesta "Who shot J.R.?"-mysteeristä (katsokaa Googlesta), ja halusivat soveltaa sitä Twin Peaksiin, sillä selkeällä erolla, että J.R.:ää - tunnettua pahista - olisi voinut ampua ihan kuka vain sarjan muista henkilöistä. Cooperin tapauksessa tilanne oli paljon epäselvempi, koska hän oli yleisesti ottaen pidetty henkilö, ja kaikki hänen potentiaalisista vihollisistaan olivat poissa pelistä, ja siksi jakson päättävä ampumakohtaus oli niin järkyttävä ja jännittävä.

Bulletlistin ulkopuolella pohdittavaa: sarjan viidestätoista päähahmosta NELJÄÄ oletettiin kuolleiksi tämän jakson ensiesityksen jälkeen, mukaanlukien päähenkilö Dale Cooperia - jota on oletettu jollain tavalla "kuolleeksi" jokaikisen tuotantokauden jälkeen. Tämän lisäksi, kaksi sivunäyttelijää - joista molemmat sattuivat olemaan tähän jaksoon asti pääepäiltyjä Lauran murhasta - toinen kuoli, toisen kohtalo jäi toisen tuotantokauden armoille.

Millä tavalla tämä muka EI olisi täydellinen päätösjakso tuotantokaudelle? Tästä on hyvä siirtyä seuraavaan, ja itselleni kirjoittajana, lainatakseni Anakin Skywalkeria aikoinaan: "this is where the fun begins". Mutta, tämä vaatii enemmän valmisteluita, ja hieman taukoa simppelistä kertaamisesta. Pysykäähän linjoilla.