Kausi 1, jakso 3 - "Rest in Pain"

"There is a sadness in this world, for we are ignorant of many things. Yes – we are ignorant of many beautiful things. Things like the truth. So sadness in our ignorance is very real. The tears are real. What is this thing called a tear? There are even tiny ducts – tear ducts – to produce these tears should the sadness occur.

Then the day when the sadness comes. Then we ask, "Will the sadness that makes me cry, will the sadness that makes me cry my heart out, will it ever end?" The answer, of course, is yes. One day, the sadness will end."



Samoin kuin "Traces to Nowhere" oli pilottijaksolle, "Rest in Pain" on tavallaan täydennöstä edelliselle "Zen, or the Skill to Catch a Killer"-jaksolle. "Rest in Pain" eroaa edellämainitusta kuitenkin siten, että se ei missään nimessä tunnu varsinaiselta täytteeltä. Se on tärkeä, mielenkiintoinen ja tunteisiin vetoava episodi.

Tykkään verrata tätä jaksoa Star Wars: The Last Jedi-elokuvaan siitä syystä, että se kuittaa edellisen jakson cliffhangerin aivan totaalisen typerällä, mutta silti omituisen toimivalla tavalla. Jollet satu olemaan Star Wars-fani - tai kuulut The Last Jedi-vihaajiin - minäpä selitän. Edellinen Star Wars-sarjan pääelokuva The Force Awakens päättyy siihen, kun juuri jedivoimansa löytänyt nuori tyttö nimeltä Rey lähtee kaukaiselle planeetalle etsimään vuosia kadoksissa ollutta jedimestari Luke Skywalkeria. Löydettyään tämän meditoimassa yksin keskellä ei-mitään lähes autiolta planeetalta, hän ojentaa tälle tämän vanhan valomiekan. Elokuva päättyi tähän pisteeseen, ja spekulointi alkoi: mitä seuraavaksi voisi tapahtua? No, The Last Jedissa Luke ottaa valomiekan, katselee sitä hetken, heittää sen olkansa yli kuin se olisi roska ja lähtee sen jälkeen sanomatta tytölle sanaakaan, jättäen sekä tämän että katsojan täysin ulapalle. Ymmärrätte varmaan miten tämä mielestäni korreloituu tämän ja edellisen jakson suhteeseen, kun luette kertauksen alun.

"Rest in Pain" on jälleen paljon edeltäjäänsä maanläheisempi jakso, eikä se haittaa, koska nyt synkät unijaksot ja niiden vielä kaupunkilaisiakin paljon oudommat henkilöhahmot ovat kuitenkin jo vahvistettu osa sarjaa. Sen takia varsinkin ensi kertaa kyydissä olevalle jokainen jakso on jännittävä kokemus; koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. 1. tuotantokaudella ei enää hirveästi sivumainintoja lukuunottamatta perehdytty BOBiin, MIKEen tai "toiseen paikkaan", jännitys tuli tästä eteenpäin tämän ulottuvuuden tapahtumista, siitä kuinka Cooperin uni alkoi käymään pala palalta toteen ja erinäisten henkilöhahmojen vahvistumisesta oikeiksi osiksi isompaa tarinaa. Ainoa asia, mihin olen tässä jaksossa tosissani pettynyt on se, että siinä missä edellinen jakso päättyi yhteen kaikkien aikojen cliffhanger-lopuista, tässä ei ole sellaista ollenkaan.

Arvosanaksi 4/5.



PÖLKKY KERTOO

* Jakson ohjasi Tina Rathborne, joka ei kuulunut kuvausryhmään ja oli tähän mennessä ohjannut vain yhden elokuvan, Zelly and Me (1988) - jossa näytteli itse David Lynch debyyttiroolissaan.

* Jakso lähetettiin ensimmäistä kertaa TV:ssä 26. huhtikuuta, 1990. Jakson alkuperäinen suomenkielinen nimi oli "Laura Palmerin hautajaispäivä", vuoden 2013 uusintakierroksella "Lepää tuskissa".



27. helmikuuta 1989

* Audrey keikistelee takan ääressä ja tervehtii agentti Cooperia. Cooper pyytää Audreyta liittymään seuraansa aamiaiselle, josta tyttö on tietysti aivan innoissaan (eli käsittää pyynnön aivan väärin). Pöydässä Cooper pyytää Audreyta kirjoittamaan nimensä paperinpalalle. Tyttö on vähän hämillään, mutta tekee työtä käskettyä. Cooper kaivaa taskustaan "Jack with One Eye"-viestin ja vertaa käsialoja keskenään. Audrey sanoo, että hän vain halusi auttaa. Cooper kysyy mikä One-Eyed Jack's oikein on, Audrey vastaa kainosti "paikka jossa miehet käyvät", painottaen sanaa "miehet". Kun sheriffi Truman ja Lucy astuvat kiireellisen näköisinä sisään hotelliin kuullakseen Cooperin paljastuksen, Cooper pyytää Audreyta lähtemään.

* Cooper tervehtii Trumania ja Lucya iloisesti, mutta Truman ei jaksa edes tervehtiä, vaan menee suoraan asiaan: kuka tappoi Laura Palmerin? Cooper vaihtaa puheenaihetta aamiaiseen ja selostaa unien alkuperästä. Sitten hän kertoo viime yönä näkemästään unesta.

• Pakko tehdä tähän väliin huomio, että Cooper kuvailee osaksi tapahtumia, joita ei nähty valmiissa jaksossa, vaan ainoastaan pilottijakson elokuvaversiossa.
• Truman huomioi Cooperin kertomuksessa sen, mitä monet katsojatkin ovat jo varmasti ihmetelleet: voisivatko BOB ja MIKE olla Bobby ja Mike? Cooper on vakuuttunut, että henkilöillä ei ole minkäänlaista yhteyttä.

* Cooper sanoo, että unen päätteeksi Laura suuteli häntä, ja kuiskasi murhaajansa nimen tämän korvaan. Sekä Truman että Lucy nojaavat eteenpäin ja Truman kysyy sen ilmeisen kysymyksen. Cooper siemaisee kahvia ja toteaa suorasukaisesti, ettei muista.

• Joka kerta yhtä toimiva kuitti. Jokaikinen kerta.

* Cooper kuitenkin korjaa heti tilannetta pettyneelle sheriffille selittäen, että kaikki mitä hän viime yönä unessaan näki, on tärkeää tutkimuksen kannalta - kuin palasiin, tässä tapauksessa erinäisiin unikuviin hajonnut salakoodi, jonka selvitettyään he löytävät satavarmasti murhaajan ("break the code, solve the crime"). Siinä missä Lucy on vakuuttunut Cooperin sanoista, Truman on hieman epäuskoinen. Poliisiradioon tuleva viesti keskeyttää tilanteen: ruumishuoneella tapellaan. Cooper tietää heti, että yhtenä osapuolena on hänen kollegansa Albert.

* Albert hyvinkin, ja tohtori Hayward kiistelevät Lauran ruumiin luovutuksesta hautajaisia varten. Albert puolustaa kantaansa sillä, että hautajaiset voi järjestää ihan koska vain, mutta hänen on pakko leikellä tytön ruumis palasiksi juuri nyt, jos tutkimuksissa halutaan edetä halutussa aikataulussa. Ben yrittää toimia rauhanturvaajana näiden kahden välillä, mutta kun Cooper ja Truman saapuvat paikalle, Albertilla palaa lopullisesti proppu; hän loukkaa järjestelmällisesti kaikkia ympärillään, ja pitää pitkän monologin siitä, kuinka perseestä koko kaupunki hänen mielestään on. Truman varoittaa Albertia vielä toistamiseen, mutta kun tämä ei tajua siinäkään vaiheessa lopettaa, Truman menettää malttinsa ja pistää agenttia turpaan. Albert kaatuu Lauran ruumiin päälle. Trumanin lähdettyä huoneesta, Cooper komentaa Albertia suorittamaan kokeensa, mutta luovuttamaan ruumiin vielä kuluvan aamupäivän aikana. Cooper jää lopulta yksin Lauran ruumiin kanssa ja asettelee tämän kunniakkaampaan asentoon äskeisen hässäkän jäljiltä.

• Albert Rosenfield. Tunnen ihmisiä, jotka rakastavat Albertia. Tunnen myös ihmisiä, jotka rakastavat kyllä Albertia, mutta ovat sitä mieltä, että tämä hahmo kirjoitettiin väärään sarjaan väärään aikaan. (En ole tavannut yhtäkään ihmistä, joka ei pitäisi Albertista.) Itse olen kahden vaiheilla; Albert on ehdottomasti yksi tämän sarjan tärkeimmistä, kiinnostavimmista, hauskimmista ja kaiken kaikkiaan parhaista hahmoista, mutta esimerkiksi tässä kohtauksessa kuultu pitkällinen avautuminen ei suju niin luontevasti kuin se voisi vahvemmalla kielenkäytöllä. Hahmosta suorastaan huokuu kiroilun ja todellisen verbaalisen väkivallan tarve; ei ehkä mitään Frank Booth-tasoa, mutta joku aivan oma tasonsa. Jos Twin Peaks olisi tehty vuosia myöhemmin, nämä pitkät monologit - jotka jo tällaisinaan ovat aivan mahtavia - olisivat olleet vielä hippasen kouraisevampia. "Fuck Gene Kelly, you motherfucker!"
• Cooperin käytös Lauran ruumiin luona on pakko huomioida, koska sain jaettavan arvoisen ahaa-elämyksen. Nähtyään Lauran unessaan ja oltuaan tämän kanssa fyysisessä yhteydessä Cooper ehkä tajusi, että tämä nuori nainen tässä on, ja tulee olemaan hänen tärkein missionsa elämässä. Ennen unta Laura oli vain yksi "kirjainmurhaajan" uhreista, mutta unen myötä Cooper tajusi, että hän on enemmän (vaikkei ehkä tässä vaiheessa tunnetta sen tarkemmin olisi osannutkaan kuvailla), ja hänestä tuli Cooperille henkilökohtaisella tasolla todella tärkeä. Cooper on tässä vaiheessa entistä päättäväisempi murhaajan löytämisen suhteen. Kun hänelle huomattavasti myöhemmin annetaan pienikin mahdollisuus pelastaa Lauran sielu, hän tekee kaikkensa ja vähän enemmänkin sen eteen, on lopulta jopa enemmän kuin valmis uhraamaan omansa. Tämähän on kaikkeudessaan melkein kuin rakkaustarina. Harvinaisen omituinen sellainen.

* Rauhoittavaa piikkiä ennen Lauran hautajaisia saava Leland katsoo Invitation to Love-sarjaa, jossa yksi henkilöistä huutaa "Daddy!" Samalla hetkellä ovikello soi, ja pian hän kuulee tutun äänen kutsuvan "Leland-setää". Lauran serkku - ja tämän kanssa hiusten väriä ja valtavia silmälaseja lukuunottamatta täysin identtinen - Madeleine Ferguson (Sheryl Lee) on saapunut hautajaisiin.

• Tästä kohtauksesta tulee näillä tiedoilla aina vain häiritsevämpi ja jokseenkin "pelottavampi". Varsinkin kun bongaa tuon matalan taajuuden "Daddy!"-huudon.
• Cooperin uni alkaa käymään toteen: MFAP esitteli vieressään istuvan naisen "serkkuna, joka näyttää aivan Laura Palmerilta". (Huomatkaa, että en enää itsekään puhu Laurasta. Kyseenalaistan uni-Lauran identiteetin jo itsekin.)
• Huomatkaa, että rauhoittava piikki ei selitä Lelandin yhtäkkisiä mielialamuutoksia jaksosta jaksoon, kohtauksesta kohtaukseen. Sitäpaitsi piikistä huolimatta hän käyttäytyy koko käynnissä olevan jakson ajan, kuin ei olisi mitään piikkiä koskaan saanutkaan. Sanoisin edelleen, että se on se jakautunut persoonallisuus joka siellä jyllää ja aiheuttaa vaihtelut, kunnes sitten toinen ottaa kokonaan vallan. Sitten joskus.
• David Lynchin luoma Maddy perustuu tietenkin luojansa mielenkiinnosta kaksinaisuuden konseptia kohtaan: musta ja valkoinen, Ying ja Yang, Jekyll ja Hyde, jne., mutta asiaan liittyy muutakin. Ensinnäkin hahmon nimi - Madeleine Ferguson - on yhdistelmä Alfred Hitchcock-klassikon Vertigo (Punainen kyynel) kahta päähenkilöä: Madeleine Elster ja John Ferguson. Niille, jotka eivät elokuvaa tunne, sanon ihan ensimmäiseksi: korjatkaa asia, koska kyseessä on mestariteos. Toiseksi, selitän pääpiirteissään mistä siinä on kysymys, ja miten se liittyy Twin Peaksin tarinankerrontaan: yksityisetsivä palkataan jäljittämään vanhan ystävänsä vaimoa, johon tämä sitten valitettavasti rakastuu palavasti. Koko homma on nimittäin osa suurta suunnitelmaa, jonka lopullisena tarkoituksena on saada vaimo hengiltä. Suunnitelma onnistuu; mies repeää henkisesti riekaleiksi ja kulkee ympäriinsä kuin zombi, kunnes yllättäen yksi kirkas päivä tapaa täysin identtisen naisen. Loppua kohden käy ilmi, että se nainen, ketä etsivä luuli ystävänsä vaimoksi ja kehen hän rakastui, olikin oikeasti vain kadulta poimittu näyttelijä - eli juurikin tämä sattumalta tavattu nainen.
• Jatkettu edellisestä merkinnästä: Lauran ja Maddyn vähät ulkonäköerot ovat hyvin samankaltaiset kuin "rouva Elsterin" ja Judyn (!!!). "Elster" on vaaleahiuksinen, Judy taas tummaverikkö. Viittaukset Vertigoon ovat tarkoituksella selkeät, koska Lynch halusi istuttaa katsojaan pienen epäilyksen: mitä jos Laura, joka on nähty jo useampaan kertaan ruudulla kuolleena kuin kivi, olisi sittenkin jonkun pitkän mutkan kautta elossa - tai jos kuollut tyttö olisikin itse asiassa Maddy, ja oikea Laura nyt tapaamamme henkilö? Jos Lynch olisi itse toiminut ohjaajana, illuusio olisi saattanut kantaa paljon pidemmälle...
• Maddyn hahmon tarina ennen sarjan tapahtumia tuntuu muuttuvan kertojan/ohjaajan mukaan. On syntynyt paljon epäselvyyttä mm. siitä, kumman vanhemman puolelta sukua Maddy on; virallisen vahvistuksen mukaan Maddy on Sarah'n Beth-siskon lapsi, eli Leland ei sinänsä ole hänen setänsä. Siitä ollaan jokaisessa Twin Peaksiin liittyvässä mediassa yhtä mieltä, että Maddy on joitain vuosia Lauraa vanhempi, +/-20 (minkä takia onkin outoa, että tyttö käy kuumana lukiolaispoikiin... just sayin'...)
• Edelliseen liittyen, Maddy on melko keskeisessä roolissa Jennifer Lynchin kirjoittaman The Secret Diary of Laura Palmer-kirjan ensimmäisellä puoliskolla, jossa hänestä selviää paljonkin mitä ei missään vaiheessa sarjaa selitetä; häneen keskitytään ihan asianmukaisesti nykyhetkessä, jossa on jo sinällään paljon sulateltavaa.
• Puhumme Maddysta vielä paljonkin myöhemmin asianmukaisten kohtausten yhteydessä. Sanomattakin selvää, että hän on alusta lähtien yksi sarjan mielenkiintoisimpia hahmoja useammasta syystä. We heart Maddy.

* Norma keskustelee Double R:ssä aviomiehensä Hankin (Chris Mulkey) ehdonalaisvalvojan Wilson Mooneyn (Jed Mills) kanssa Hankin mahdollisuuksista ehdonalaiseen, ja Norman suunnitelmista miehensä työllistämisen ja ulkomaailmaan asettautumisen varalle. Hankin oltua vankilassa jo lähemmäs kaksi vuotta, Mooneyn on pakko kysyä miten kaunis nainen kuten Norma pärjää kaikkia kilpakosijoita vastaan. Hän vastaa (eli valehtelee) sanomalla, että hän pärjää, kun kertoo aviomiehensä olevan sairaalloisen mustasukkainen, taposta tuomittu vanki.

• Ei ehkä vielä ajankohtaista, mutta meikäläiselle tulee tästä keskustelusta edelleen - vaikka hyvin tiedän mitä odottaa ja minkälainen hahmo Hank on - vieläkin todella suuret ja odottavat fiilikset tämän hahmon lopullista esittelyä kohtaan. Hankia käytettiin loppujen lopuksi aika surkeasti - ei liikaa, ei liian vähän, mutta häntä ei osattu aivan hyödyntää korkeiden odotusteni mukaisesti. Avainhahmo kuitenkin kyseessä, se on varmaa, ja se henkilö, kenen kuvioihin astuminen tekee Norma/Nadine/Ed-asetelmasta aivan viimeistään mielenkiintoista seurattavaa.

* Cooper ja Truman käyvät Johnsoneilla kuulustelemassa Leo'a. Truman selittää Cooperille ennen tapaamista, että Leo'a on epäilty moneen otteeseen yhdestä sun toisesta pikkurikkeestä, mutta häntä ei ole koskaan narautettu mistään. Leo itse väittää, että hän ei ole ollut poliisin kanssa missään tekemisissä, mutta Cooper paljastaa tehneensä jo kotiläksynsä Leon suhteen ja alkaa listata tämän rikosrekisteriä. Leo keskeyttää Cooperin ja sanoo maksaneensa velkansa yhteiskunnalle. Cooper kysyy Leon suhteesta Laura Palmeriin, Leo väittää ettei tuntenut tyttöä, johon Cooper vastaa legendaarisesti ja vieläpä hymyillen: "You're lying." Leo korjaa väitettään hieman ja sanoo, että kaikkihan hänet tunsivat nimeltä, sitten väittää olleensa ulkopaikkakunnalla Lauran kuolinyönä, ja että hänen vaimonsa Shelly vahvistaa tämän alibin jos häneltä sitä kysyy.

* Bobby ottaa hautajaiskappelissa jälleen yhteen isänsä kanssa, joka vain yrittää valmistella poikaansa tämän tyttöystävän hautajaisiin. Tällä kertaa majuri pysyy täysin rauhallisena, vaikka Bobby huutaa hänelle päin naamaa todella epäkunnioittavasti. Betty astuu sisään ja kysyy perinteisesti ilmapiirin kireydestä huolimatta silmät säihkyen, joko Briggsit ovat valmiita tilaisuuteen.

• Garlandista huokuu katumus malttinsa menetyksestä edellisessä kohtauksessaan, jossa hän löi poikaansa kurinpidon merkeissä. Hänestä muodostuu aivan uskomattoman mukava ja turvallinen kuva nyt aikuisiällä; vähän nuorempana pidin majuria vähän hassuna ja mitäänsanomattomana hahmona aina 2. tuotantokauden loppuun asti, mutta nykyään tunnen häntä kohtaan pelkkää kunnioitusta. Tämä siis jo kauan ennen 3. tuotantokauden alkua, tai edes hänen keskeistä rooliaan The Secret History-kirjassa. Vaikka hän ei vielä ennen 2. tuotantokautta ole lähelläkään päähahmon asemaa, vaan toimii juuri auktoriteettihahmona ja täytenä vastakohtana omalle pojalleen, sanoisin että ilman näitä pieniä välähdyksiä hänestä Twin Peaks ei olisi sama sarja.

* Poliisiasemalla Hawk ilmoittaa Cooperille, ettei ole onnistunut jäljittämään yksikätistä miestä. Cooper käskee hänen jatkaa yrittämistä.

• Nyt yksikätisen miehen jahtaamiselle on vihdoin syy.

* Cooper ja Truman tapaavat Albertin kuulusteluhuoneessa ruumiinavausraportin merkeissä - Albert vihjaisee jälleen kerran, että jos hänellä olisi ollut enemmän aikaa, raportti olisi kattavampi. Cooper hoitaa ymmärrettävästi suurimman osan puhumisesta Trumanin ollessa vieläkin hieman ärtynyt Albertia kohtaan. Seuraavat asiat käyvät ilmi Albertin raportista:

• Kuolinyönään Laura oli nauttinut aimon annoksen kokaiinia.
• Niin ikään Lauran päiväkirjasta löytynyt valkoinen jauhe oli, kuten Cooper jo pilottijaksossa arvasi, kokaiinia. Truman näyttää tässä vaiheessa hieman hämmästyneeltä.
• Lauran kädet oli sidottu tämän selän taakse, kahdella erilaisella köydellä, kahteen eri otteeseen. Cooper muistaa unestaan nuoren naisen sanat "sometimes my arms bend back."
• Näyttäisi siltä, että Lauran oltua jo kuollut, tappaja oli harjoittanut jonkunasteista nekrofiliaa.
• Lauran olkapäiden ruhjeet ovat kynnenjälkiä, luultavasti eläimen jättämiä. Tytön vatsasta löytyi tuntematon, sinne kuulumaton esine, joka on lähetetty puhdistettavaksi ja tarkempaan tutkimukseen.

* Truman saa tarpeekseen kireästä ilmapiiristä ja lähtee kohti hautausmaata. Albert ojentaa Cooperille lomakkeen, johon hän pyytää tämän allekirjoitusta: pahoinpitelysyyte sheriffi Trumania vastaan. Cooper kieltäytyy allekirjoittamasta, ja selostaa Albertille, että kaikki nämä vuodet kun hän on ollut FBI:ssä, hän on luullut että arvostus ihmiselämää kohtaan ja tietynlaiset elämäntavat ovat kadonneet aivan täysin maan päältä, mutta Twin Peaks on onneksi opettanut hänelle, että näin ei ole ja että hän on hyvin kiintynyt tähän paikkaan ja näiden ihmisten tapaan elää. Albert poistuu kiukkuisesti paikalta ja varoittaa Cooperia syömästä enempää paikallisia sieniä. Cooper sanelee Dianelle harkitsevansa talon ostoa.

• Tästä alkaa se Albertin todellinen matka tähteyteen. Ei enempää liioittelua tai hauskoja, mutta TV-normeja kunnioittavia ja täten hieman "keskeneräisiä" pitkiä puheita, vaan pieniä ja tuntuvia kuitteja juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tasapainotettuna asiallisella, FBI-agentilta odotettavalla käytöksellä.

* Ed ja Nadine valmistautuvat Lauran hautajaisiin. Nadine intoilee edelleen verhotangoistaan, tulevista rikkauksistaan ja jostain, mitä tapahtui viime yönä - ihan kuin he olisivat jälleen teinejä. Ed ei näytä olevan niin kovin mielissään. James ryntää sisään, ilmoittaa ettei osallistu hautajaisiin koska ei pysty, ja ryntää samalla ovenavauksella takaisin ulos ja prätkänsä päälle Edin yrittäessä juosta tämän perään.

• Sinne menivät taas ne pelimiehen "tunteet" sitä nykyistä (eritoten elävää) tyttöystävää kohtaan. Tulee tapahtumaan vielä niin monesti, että ehkäpä nyt annan toistaiseksi kaverin olla.

* Paljastuu, että Audreylla on Great Northernissa oma pikku piilopaikka/salakäytävä, josta hän pystyy näkemään ja kuulemaan, mitä Benin toimistossa tapahtuu. Hän vakoilee tohtori Jacobya, joka rauhoittelee Audreyn veljeä Johnnya ja onnistuu vakuuttamaan tämän luopumaan intiaanipäähineestään hautajaisten ajaksi.

• Kohtauksesta on leikattu pois juuri se osuus, joka siitä tekee tarinankerronnan kannalta tärkeän: Jacoby paljastaa tässä (kylläkin hyvin vienosti ja tulkinnanvaraisesti) ammatillisen suhteensa ja kiinnostuksensa Lauraan, joka vahvistaa hieman Jacobyn asemaa murhaepäiltynä.
• Tämä salakäytävä saattaa olla selitys siihen, miksi Audrey tietää One-Eyed Jack'sista enemmän kuin viranomaiset.

* Pastori Clarence Brocklehurst (Royce D. Applegate) johtaa Lauran hautajaisseremoniaa Cooperin tarkkaillessa kaikkien vieraiden käytöstä, etenkin Bobby Briggsin. Bobby ja Cooper huomaavat samaan aikaan Jamesin saapuvan paikalle turvallisen etäisyyden päähän. Johnnyn huutaessa vaiston varassa aamenta, Bobby huutaa pilkallisesti "AAMEN!" ja alkaa sen jälkeen solvata kanssavieraita joukoksi tekopyhiä paskiaisia, jotka ovat kokoontuneet tänne muka suremaan, kun olisivat hyvin voineet estää tätä tapahtumasta. James hyökkää Bobbyn kimppuun, ja suuri osa vieraista änkee väliin pitääkseen tilanteen kurissa. Bobby vannoo Jamesille tappavansa tämän. Leland - joka tuskin edes huomaa ympärillään vellovaa kaaosta - sekoaa ja hyppää makuuasentoon Lauran arkun päälle, rikkoen samalla mekanismin jolla sitä lasketaan maahan. Sarah kiljuu hänen peräänsä ja pyytää, että josko Leland ei pilaisi tätäkin tilaisuutta.

• Kaunis, tunteellinen, äärimmäisen ahdistava ja hauska kohtaus samaan aikaan. Yksi suosikkejani kautta linjan.

* Double R:ssä Shelly naurattaa asiakkaita kertaamalla Lelandin hautajaisissa aiheuttamaa välikohtausta. Ed istuu Hawkin ja Trumanin kanssa pöydässä. Miehet keskustelevat salamyhkäisesti Cooperista; Ed ei luota ulkopuoliseen, kun taas Truman pitää Cooperin puolia. Cooper saapuu Trumanin kutsumana paikalle ja sheriffi todistaa Edille pointtinsa tilaamalla Cooperin puolesta tälle palan piirakkaa; Norma ottaa tilauksen vastaan, ja tämän poistuttua paikalta Cooper kysyy Ediltä, kuinka kauan hän ja Norma ovat olleet suhteessa. Truman virnistää voiton merkiksi. Paljastuu, että Ed ja Norma olivat pariskunta lukiossa, mutta sitten "jotain tapahtui".

* Truman kertoo Cooperille isosta huumeringistä, jonka toiminnalle paikallinen poliisi on jo pitkän aikaa yrittänyt pistää lopun, mutta asioita vaikeuttaa se, että se toimii pääasiassa heidän toimialueensa ulkopuolella, vaikuttaen kuitenkin Twin Peaksiin hyvin voimakkaasti, etenkin koululaisiin. Ed oli asiaan liittyen pari iltaa sitten tutkimassa erään Jacques Renault'n toimia Roadhousessa, samana iltana kun poliisi jahtasi Jamesia. Cooper kyseenalaistaa ääneen Edin toimivallan, Ed kun ei kuitenkaan ole poliisi. Truman kertoo tarinan paikallisista metsistä, siellä asuvasta pahasta voimasta, jota hän ei osaa sen tarkemmin kuvailla, mutta jota vastaan he ovat jo vuosikymmeniä taistelleet. Cooper päättelee, että Truman, Hawk ja Ed kuuluvat jonkinlaiseen laittomaan salaseuraan - ja Truman esittelee Cooperille Bookhouse Boysin.

* Kirjaimellisesti vanhassa kirjastossa/antikvariaatissa lymyilevä ja siellä jo 20 vuotta kokoontunut salaseura koostuu sheriffin väen ja Ed Hurleyn lisäksi mm. paikallisista nuorista motoristeista.

• Aika ihmeellistä, että vielä pilottijaksossa poliisi nimenomaan jahtasi näitä samoja kavereita...

* James ja Joey ovat ottaneet kiinni Bernard Renault'n (Clay Wilcox), joka on Roadhousen baarimikon Jacques'n nuorempi veli ja samaisen baarin talonmies. Hänet saatiin kiinni aamulla hänen yrittäessään ylittää rajaa mukanaan satsi kokaiinia. Hän kieltää hänen tai veljensä yhteyden huumerinkiin ja väittää, että koko läjä oli hänen omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä. Hän kehottaa poliisia kääntymään veljensä puoleen, mutta Cooper epäilee vahvasti että Bernard kertoisi tuosta vain veljensä tämänhetkisen olinpaikan, ainakaan rehellisesti.

* Jacques lähestyy Roadhousea ja näkee katolla vilkkuvan punaisen valon, joka on selkeästikin hänelle henkilökohtainen varoitus. Hän pinkoo pakoon.

• Vaan kuka sen varoituksen on antamassa, siinäpä kysymys? Onko koko Roadhouse huumediilereiden pyörittämä? Jos on, niin miten ihmeessä se ei ole käynyt poliisille ilmi esimerkiksi juuri Jacques'in touhuja seuratessaan?

* Leo touhuaa saappaittensa kanssa kotona, kun puhelin soi. Linjan toisessa päässä on Jacques, joka kertoo joutuneensa poliisin kohteeksi ja vaatii Leolta apua ylittääkseen valtion rajan. Leo lähtee tuohtuneena auttamaan ystäväänsä. Shelly kysyy mihin mies on menossa, vastaus on sävyltään hyvin arvattava. Kun Leo on poistunut talosta, Shelly piilottaa pienen käsiaseen keittiön laatikkoon, jossa on piilossa myös Leon paljon puhuttu verinen kauluspaita.

* Truman vierailee Josien luona, joka kertoo saaneensa selville jotain hirvittävää, ja että hän epäilee Catherinen ja Ben Hornen juonivan häntä vastaan; Catherine salakuuntelee keskustelua sisäpuhelimen kautta. Josie vie Trumanin kassakaapille, jossa oli ennen kaksi eri kirjanpitomappia, mutta nyt vain yksi, joka on Trumanin maallikkosilmin täysin normaalia, menestyvän firman kirjanpitoa. Catherine piilottaa konkurssimapin (eli valemapin) omaan kätköönsä, ja kun Pete tulee kyselemään uistinlaatikkonsa perään, Catherine sanoo tälle hyvin kylmästi, että seuraavan kerran kun "sureva leski" Josie haluaa katsoa hänen kassakaappiinsa, niin Pete voisi tulla pyytämään Catherinelta avaimia siihen päin naamaa. Pete ei juurikaan välitä Catherinen uhkailuista eikä kommentoi osuuttaan vaimonsa selän takana toimimiseen, vaan toteaa kylmänrauhallisesti etsivänsä boksiansa muualta.

• Jälleen kerran ihan mieletöntä henkilökemiaa kahdelta veteraaninäyttelijältä. Piper Laurien ja Jack Nancen välistä sananvaihtoa on aina ilo kuunnella.

* Cooper tarkkailee Lauran hautaa odottaen jonkun ilmestyvän paikalle, ja niinpä hyvinkin sitä lähestyy hattuun ja pitkään kaapuun sonnustautunut tohtori Jacoby. Cooper kertoo huomanneensa Jacobyn poissaolon Lauran hautajaisissa. Jacoby vastaa tähän kertomalla olevansa hirvittävä ihminen ja täysin väärässä ammatissa; hän vihaa ihmisiä. Häntä ei voisi vähempää kiinnostaa ihmisten ongelmat, joita hän kuuntelee päivittäin; mutta Laura oli erilainen. Laura muutti hänen elämänsä. Jacoby periaatteessa myöntää Lauran olleen hänelle enemmän kuin potilas.

* Josie kysyy Trumanilta olisiko mahdollista, että hänen aviomiehensä Andrew'n kuolema ei ollutkaan onnettomuus, ja että joku tappoi hänet, jotta Ben Horne saisi juonittua sahan oikeudet itselleen, ja että onko Josie nyt seuraavana tappolistalla? Truman vakuuttaa suojelevansa Josieta.

• Vaikka koko Packard vs. maailma-kaaresta tietoiset katsojat/seuraajat tietävät hyvin, että Josie on aivan muuta kuin miltä näyttää, tämä ei suinkaan ole sitä, että hän kusisi omille nilkoilleen istuttamalla Trumanin päähän ajatuksen Andrew'n salamurhasta. Tämä kaikki: Josien suhde Trumaniin, hänen puheensa, kaikki, on osa Josien suunnitelmaa. Joka sujuukin kuin nakutettu, tiettyyn pisteeseen asti - kunnes hän erehtyy aliarvioimaan vastustajansa.
• ...Eikun siis, Josiehan on kiltti kuin mikä ja puhdas pulmunen. Unohtakaa.

* Cooper ja Hawk istuvat Great Northernin juhlasalissa ja käyvät syvällistä keskustelua sielusta ja sen merkityksestä. Leland seisoskelee keskellä salia kuin transsissa; hän kuulee hyvän biisin ja alkaa itkien kinumaan itselleen tanssipartneria, kunnes romahtaa. Cooper ja Hawk nostavat miehen pystyyn ja lupaavat viedä tämän kotiin nukkumaan.

• Sen pituinen se. Oikeasti. Vielä monenkin katselukerran jälkeen sitä pohtii, että kyllä tämä tästä vielä jatkuu, vaikka ihan hyvin tietää ettei jatku. No, pliisusta "kliimaksistaan" huolimatta jakso tarjosi jälleen kerran hyvin viihdyttävää luontodokumentin ja rikossarjan sulavaa hybridiä vajaan tunnin mitalta.