Kausi 1, jakso 1 - "Traces to Nowhere"

"I carry a log, yes. Is it funny to you? It is not to me. Behind all things are reasons. Reasons can even explain the absurd. 

Do we have the time to learn the reasons behind human beings' varied behavior? I think not. Some take the time. Are they called detectives? Watch, and see what life teaches."

Twin Peaksin ensimmäisen tuotantokauden ensimmäinen varsinainen jakso pistää koko saagan näin usein nauttineen katsojan pieneen pinteeseen; se on hyvä, tasalaatuinen pätkä, mutta sisimmässään se on lupaus jostain paremmasta. Se tuntuu suurilta osin täydennökseltä pilottijaksoon, ja koska siinä ei ole juurikaan havaittavissa mitään pilottiin nähden uusia tärkeitä hahmoja, elementtejä ja/tai näkökulmia, siinä ei ole myöskään huippukohtia, jotka jäisivät ikuisesti mieleen. Ei edes kunnon cliffhangeria - ainakaan sellaiselle henkilölle, joka tosiaan tuntee nämä hahmot kuin omat taskunsa. Ainakin itse olen omassa elämässäni, yrittäessäni myydä tätä sarjaa eteenpäin huomannut, että edes TP-untuvikot eivät ainakaan tästä tai tämän loppu"huipennuksesta" jaksa niin hirveästi vielä innostua. Seuraavasta taas... joko innostuvat tai sitten sanovat, että tämä oli tässä. Mutta se on toisen ajan tarina se.

Arvosanaksi tälle jaksolle en voi antaa enempää kuin 3/5. Ehkä 1. tuotantokauden heikoin, tai jollei heikoin, niin ainakin mitäänsanomattomin tunti.



PÖLKKY KERTOO

* Jakson ohjasi leikkaaja Duwayne Dunham.

* Jakso lähetettiin ensimmäistä kertaa TV:ssä 12. huhtikuuta, 1990. Jakson alkuperäinen suomenkielinen nimi oli "Sydämenpuolikas", vuoden 2013 uusintakierroksella "Jäljettömiin hävinnyt".

* Kertauksen vuoksi: 1. tuotantokausi (joka siis kattaa kaikkiaan vain seitsemän jaksoa) saatiin purkkiin vasta kuukausia pilotin jälkeen, mistä johtuen esim. hahmojen hiustyyleissä on valtavia eroja, vaikka aikaa on kulunut sarjassa vain vajaa vuorokausi näiden jaksojen välillä.



25. helmikuuta 1989

* Kello 6:18 aamulla Cooper sanelee Dianelle viestin kehuen viihtyvyyttään Great Northernissa, ja päättää sen ilmaisten huolensa asiasta, joka on vaivannut häntä pitkään: mitä oikeasti tapahtui Marilyn Monroen ja Kennedyn perheen välillä, ja kuka tappoi JFK:n?

• Vaikka tämä on jälleen kertaus Cooperin joskus hieman harhailevasta mielestä, tämä voi olla myös pieni viittaus siihen, mistä sarjan idea sai alkunsa, eli Marilyn Monroen ennenaikaisesta kuolemasta ja sitä ympäröivistä mysteereistä.

* Cooper siirtyy hotellin alakertaan aamiaiselle. Tarjoilijatar Trudy Chelgren (Jill Rogosheske) kaataa tälle kahvia, jota Cooper kuvailee "pirun hyväksi" ("damn fine cup of coffee!"). Tämän jälkeen hän alkaa esittää tarkkaa vaatimusta varsinaisesta aamiaisestaan, kunnes hänen huomionsa kiinnittää vähän matkan päässä häntä tarkkaileva Audrey. Tyttö istahtaa Cooperia vastapäätä ja heillä tulee puhe Laurasta, jolloin Audrey kertoo että he eivät olleet ylimpiä ystäviä, mutta Laura teki joka tapauksessa vapaaehtoistyötä hänen veljensä Johnnyn avustajana ja opettajana, josta hän oli omalta osaltaan aina Lauralle kiitollinen.

• Kuten aika moni varmasti tietää, näiden hahmojen välille oli alunperin kirjoitettu ihan oikea romanssi, ja hommat kusivat siihen, että Donnaa esittävä Lara Flynn Boyle (MacLachlanin silloinen tyttöystävä) ei tullut kulissien takana juurikaan toimeen Sherilyn Fennin kanssa, ja toiseksi Kyle MacLachlan itse kyseenalaisti FBI-agentin ja lukiolaistytön välisen suhteen moraalisen oikeellisuuden - mistä olen kyllä ihan täysin samaa mieltä. Jotkut fanit olisivat aina toivoneet näiden kahden päätyvän yhteen, ja teorisoivat Audreyn tärkeyttä 3. tuotantokaudella aina siihen lopulliseen totuuteen asti. Minä en. Rakastan molempia hahmoja. Mutta erikseen.
• Trudyn esittäjä Jill Rogosheske on nykyään Jill Engels, eli käsikirjoittaja Robert Engelsin vaimo.

* Cooper suuntaa asemalle, missä hän taukoamatta selittää Trumanille päivän toimintasuunnitelman - tämän ehtimättä sanoa sanaakaan - ennen kuin toteaa tarpeensa päästä kuselle. Juuri kun hän häipyy, Truman saa vihdoin nielaistua donitsinsa mitä jäysti koko Cooperin monologin ajan.

• Klassista Twin Peaks-huumoria.

* Selkeästi uupunut ja surun murtama Will Hayward ojentaa Cooperille ja Trumanille Lauran ruumiinavausraportin, lisäten ettei pystynyt suorittamaan operaatiota itse, johtuen siitä että oli tuntenut tytön koko tämän elämän ajan. Raportin mukaan Laura kuoli verenhukkaan, ja hänellä oli useita toistaiseksi selittämättömissä oleva puremajälkiä ja ruhjeita. Will kertoo olevansa täysin varma, että Ronette näki rikoksen, muttei osaa sanoa milloin tyttö on siinä kunnossa että pystyy jälleen puhumaan.

* Shelly kertoo Leolle tehneensä kaikki käsketyt kotityöt ja lähtevänsä töihin, jolloin Leo lyö tälle kouraan korillisen lisää pyykkiä. Pistäessään pyykkejä koneeseen Shelly löytää verisen kauluspaidan, jonka hän piilottaa ennen kuin Norma saapuu hakemaan häntä.

* Cooper ja Truman kuulustelevat Jamesia. James myöntää kuvanneensa piknikvideon, ja kertoo että Laura halusi pitää heidän suhteensa salassa. Hän myös kertoo avoimesti tietävänsä Lauran kokaiiniriippuvuudesta, kuin myös Lauran oudosta käytöksestä kuolinyönään. Cooper näyttää Jamesille poliisin löytämää puolikasta Lauran riipuksesta, ja James myöntää tunnistavansa sen, mutta väittää ettei tiedä missä toinen puolikas on.

• Olen aina miettinyt, että minkä helvetin vuoksi kaveri myöntää kaiken sellaisenkin, mikä saattaa osoittaa häneen epäiltynä - mutta ei silti avaa suutaan siitä pirun helystä. Mutta sittenhän minä sen nyt tällä kertaa viimein tajusin: hän luulee edelleen sen olevan haudattuna, ja koska hän on itse ko. riipuksen "laillinen" haltija, hän ei pidä sitä tärkeänä tutkimuksen kannalta, mutta liian tärkeänä itselleen luovuttaakseen sitä poliisille. Kylläpäs on tyhmä olo. Varsinkin kun tämä päätös tukee minun näkemystäni Jamesista sarjan pahimpana pelimiehenä.

* Leo hoksaa verisen paitansa olevan hukassa, muttei löydä sitä, ja katsoo horisonttiin "sillä silmällä".

• Vaimolle ei hyvä heilu. (Kirjaimellisesti.)

* Bobby ja Mike keskustelevat putkassa maksamattomista veloistaan Leolle, ja Bobby mainitsee, että Lauralla oli hallussaan kyseisistä veloista puolet (tallelokerosta löytyneet 10 000 dollaria). Ongelma nyt vaan on se, että Laura on kuollut ja rahat todennäköisesti poliisin hallussa. Hawk ohjaa Jamesin vastapäiseen putkaan, jolloin Bobbyn ja Miken huomio kääntyy täysin häneen.

* Donna tivaa kotona äidiltään, miksei häntä herätetty ajoissa kuulusteluun. Eileen sanoo, että johtuen Donnan rankasta päivästä vanhemmat päättivät, että hänen on parasta levätä. Donna kertoo uudesta parisuhteestaan Jamesiin.

• Sehän eteni nopeasti. Pelimies teki tehtävänsä.

* Cooper esitellään Ed Hurleylle, jota hän varoittaa Bobbyn ja Miken mahdollisesta kostoyrityksestä Jamesille. Sillä aikaa kun Cooper keskustelee kollegansa Albert Rosenfieldin kanssa puhelimessa, Ed kertoo Trumanille, että edellisiltaisessa baaritappelussa hänellä pimeni jo ennen Bobbylta saatua napakymppiä, ja että eräs heidän vanha tuttunsa, Jacques Renault (Walter Olkewicz) oli baarimikkona - joten saattaa olla, että hänellä oli juomassaan jotain ylimääräistä.

* Norma törmää kaupassa Nadineen, joka vaahtoaa uudesta keksinnöstään saada verhonsa liikkumaan täysin hiljaa verhotankoja pitkin: pumpulipallot, eli "COTTON BALLS!"

• Nyt kun Nadine on vihdoin pois kotoa, eikä keskustele ainoastaan Edin kanssa, on sanomattakin selvää että eukko on päästään täysin pipi, eikä ainoastaan miestään alistava pirttihirmu ("cotton balls" mahtaa viitata myös Nadinen käsitykseen äijästään, ainakin siis henkisellä tasolla). Tässä vaiheessa ei vielä voi kuin arvella, että hänen puuttuva silmänsä liittyy jotenkin aiheeseen.

* James vapautetaan putkasta Edin hoiviin, ja hän pyytää "Bookhouse Boysia" vahtimaan selustaansa. Vähän sen jälkeen, Cooper päästää myös Bobbyn ja Miken putkasta, varoittaen heitä jyrkästi tekemään pienintäkään liikettä Jamesia vastaan.

• Ensimmäinen Bookhouse Boysiin liittyvä maininta; mielenkiintoista, että James ei luota poliisiin asian kanssa (tietäisipä vain kuinka auliisti Cooper on valmis suojelemaan häntä parilta ongelmateiniltä). Vielä mielenkiintoisempaa tästä tekee se, että koko Twin Peaksin poliisikunta kuuluu Bookhouse Boysiin. Ja entäs ne Jamesin motoristikaverit? No joo, vittuilut sikseen, todennäköisesti tämä oli vain puolivillaisesti sisään kirjoitettu viittaus johonkin "mysteerijengiin" katsojan huomion herpaannuttamiseksi.

* Josie kiittää Peteä puoliensa pitämisestä Catherinea vastaan. Cooper ja Truman saapuvat Blue Pine Lodgeen kuulustelemaan Josieta tämän yhteyksistä Lauraan; Laura opetti tälle englantia. Pete kaataa poliiseille kahvia ja Josie lähtee vastaamaan puhelimeen. Samassa Cooper kysyy Trumanilta kuinka kauan tämä on ollut suhteessa Josien kanssa, vedoten elekieleen puskista tulleessa päätelmässään näiden kahden salasuhteesta. Truman myöntää olleensa Josien kanssa muutamia kuukausia, ja painottaa että Andrew kuoli kauan ennen suhteen alkua. Kun miehet hörppäävät kahvia, Pete ryntää sisään ja käskee heidän olemaan juomatta enempää, koska kahvipannussa oli hänen juuri perkaamansa kala.

• Maailman randomein mutta legendaariseksi muodostunut vitsi on itse asiassa muunnos tositarinasta David Lynchin elämässä. Hengaillessaan ystävänsä Bushnell Keelerin ateljeessa 60-luvulla Lynch joi aamiaisella omituisen makuista kahvia ja sai siitä jonkinasteisen vatsataudin. Myöhemmin selvisi, että perkolaattoria oli juuri pesty ja sen vesisäiliöön oli jäänyt palasaippua.

* Puhelimessa Catherine haukkuu Josien alimpaan helvettiin edellispäivän lakkotempauksen vuoksi ja kertoo tarkkaan, kuinka paljon tämä tuli firmalle maksamaan. Puhelun jälkeen Catherine kysyy Beniltä, mitä heidän pitäisi tehdä sahan suhteen, ja Ben ehdottaa tuhopolttoa.

• Tästä alkaa vähän rönsyilevä salaliittokaari, joka jatkuu vielä KAUAN varsinaisen huipennuksensa jälkeen (1. kauden finaali), ja onkin sen takia mielestäni loppujen lopuksi yksi sarjan hatarimmista sivujuonista kiinnostavista henkilöhahmoista huolimatta.

* Donna saapuu Palmereille tiedustelemaan Sarah'n vointia. Leland varoittaa Donnaa, että Sarah on epävakaassa tilassa. Purettuaan tuntojaan hetken, Sarah hallusinoi Lauran Donnan tilalla, halaa "tytärtään" raivokkaasti, ja sen jälkeen saa kammottavan näyn pitkätukkaisesta miehestä kyykkimässä Lauran sängyn takana.

• BOBin virallinen ensiesiintyminen. Lyhyt, mutta ytimekäs.
• Tämä on ensimmäinen pilotin elokuvaversiosta kierrätetty kohtaus.
• Kyllähän tässä kohtaa viimeistään väkisinkin alkaa seuraamaan Sarah'n toimintaa 3. tuotantokauden paljastusten valossa, ja miettiä milloin "se persoona" hänessä herää, koko ajan se kuitenkin hänen lapsuudestaan lähtien on ollut olemassa. Minulla on oma teoriani, mutta se ei ole tässä vaiheessa vielä ajankohtainen, ja sekoittaisi nyt vain liikaa.

* Sairaalassa Hawk kuulustelee Janek Pulaskia (pilotin Rick Tutorin sijaan Alan Ogle) ja tämän Suburbis-vaimoa (Michelle Milantoni), kunnes huomaa yksikätisen miehen ja lähtee tämän perään ruumishuoneelle, jossa tämä katoaa jälkiä jättämättä.

• Ronetten äitiä esitti alunperin Roberta Maguire, jonka lyhyt osuus leikattiin pois pilotista. Tuolloin hänen nimensä oli Maria.
• "It wasn't me, it was the one-armed man!" Kaikkien selittämättömillä epäilyksillä tähän mennessä täysin viatonta yksikätistä miestä ja tämän liikkeitä kohtaan on tottakai viittaus 60-luvun klassiseen TV-sarjaan The Fugitive (Takaa-ajettu), jossa arvostettu lääkäri Richard Kimble joutuu epäillyksi vaimonsa murhasta - jonka oikeasti teki "yksikätisenä miehenä" tunnettu Fred Johnson. Tämä on yksi monista viittauksista klassisiin TV-sarjoihin ja elokuviin, joita Twin Peaks-saagasta löytyy.

* Audrey tanssahtelee yksinään isänsä toimistossa. Ben tulee sisään ja kysyy Audreyn osallisuudesta norjalaisten sijoittajien yhtäkkiseen lähtöön. Audrey myöntää syyllisyytensä jekkuun ja vetoaa siihen, että oli järkyttynyt "ystävänsä" kuolemasta. Ben raivostuu tietäen hyvin, että Audrey ei piitannut Laurasta pätkääkään, ja toteaa tyynesti, että Laura kuoli edellispäivänä, Audrey on ollut poissa hänen luotaan paljon kauemmin.

• Tässä tulee ensimmäisen kerran pieni viittaus siihen - kankeasta suomenkielestäni viis - että Laura oli Benille huomattavasti enemmän kuin hyvän ystävänsä tytär. Tähän mennessä hänestä on jäänyt jotenkin "piittaamaton" kuva, ja varsinkin myöhemmin lukiessa rivien välistä hänen keskustelujaan erinäisten hahmojen kanssa, tuosta väärästä mielikuvasta tulee entistä selkeämpi. Ben ilmaisee oikeat tunteensa Lauraa kohtaan ehkä ihan hieman liian myöhään narratiiviselta kannalta; TAI, paljon todennäköisemmin, kyseessä on hahmon myynti kovana, ärjynä bisnesmiehenä joka antaa tunteillensa vallan vain äärimmäistäkin äärimmäisissä tilanteissa. Se riippuu ihan näkökannasta. Itse olen hieman kahden vaiheilla, varsinkin kun Benin hahmo muuttuu huomattavasti joka kaudella ja joka kaarella tiettyjä peruselementtejä lukuunottamatta.

* Briggsit nauttivat illallista. Majuri Garland Briggs yrittää lähestyä Bobbya liittyen viimeaikaisiin tapahtumiin, mutta Bobby esittää välinpitämätöntä ja sytyttää savukkeen. Majuri antaa Bobbylle sen luokan litsarin, että hänen tupakkansa singahtaa Bettyn ruokalautaselle. Betty sanoo Bobbylle kylmänrauhallisesti, että he ovat aina valmiita kuuntelemaan hänen huoliaan.

• Majuri Briggsin ensimmäinen kunnollinen esiintyminen; hänestä ei tietääkseni pitänyt koskaan tulla oikeastaan enempää kuin auktoriteettihahmo joka ohjaa poikansa edes jossain määrin kaidemmalle polulle, mutta sekä sarjan tekijät ja käsikirjoittajat, että fanit, pitivät hahmosta niin paljon, että hänelle kirjoitettiin muutamia lisäkohtauksia, ja loppujen lopuksi hänestä tulikin yksi 2. tuotantokauden avainhenkilöistä, kuten myös Cooperin jälkeen 3. tuotantokauden ehkä tärkein yksittäinen henkilö (vaikkei vuonna 2008 edesmennyttä Don S. Davisia siinä varsinaisesti nähty muuta kuin digitaalisessa muodossa).

* Cooper ja Truman yrittävät palautua kala vs. perkolaattori-tapauksesta Double R:ssä, jossa Cooper maistaa ensimmäisen kerran näiden maailmankuulua kirsikkapiirasta ja tapaa Norman, jolle Laura teki osa-aikatyötä Meals on Wheels-projektin parissa (ruoan ja juoman kotiinkuljetus vanhuksille ja vammaisille). Log Lady lähestyy Cooperia, ja kertoo, että vielä joku päivä hänen pölkyllänsä on tälle asiaa siitä mitä oikeasti tapahtui Lauran kuolinyönä. Kun Log Lady kehottaa Cooperia kysymään pölkyltä suoraan tarkempaa tietoa, Cooper on... no, miten itse reagoisit moisessa tilanteessa?

* Leo viiltää auki amerikkalaismallista jalkapalloa (huumekätkö) kun Shelly saapuu kotiin. Leo "tiedustelee" paidastaan; kun Shelly väittää kivenkovaan olevansa täysin tiedoton paidan olinpaikasta, Leo sujauttaa palan saippuaa sukkaan, ja loppu on arvattavissa.

* Pelimies James tapaa Donnan ja tämän vanhemmat illallisen merkeissä (tasan kaksi päivää "elämänsä rakkauden" kuoleman jälkeen). Bobby ja Mike ajavat Haywardien talon ohi ja näkevät Jamesin moottoripyörän pihalla.

* Tohtori Jacoby kuuntelee erästä Lauran tälle tekemää äänitettä, ja on selvästi järkyttynyt osuudesta, jota katsoja ei tietenkään kuule. Sen jälkeen hän avaa erään koristepähkinöistään, kaivaa sen sisältä esiin puolikkaan sydänriipuksen, ja itkee katsellessaan sitä.

• Eli, tohtori Jacoby kaivoi esiin Jamesin ja Donnan hautaaman riipuksen, mikä tekee hänestä tässä vaiheessa pääepäillyn. Niin, no mikä ettei. Ennemmin kukkuu-Jacoby kuin suklaasilmä-pelimies James.
• Jacobyn kuuntelema nauha kuullaan lähempänä kauden finaalia, ja olen tässä pohtinut, että vaikka hän luultavasti tietääkin Lauran menemisistä ja tulemisista enemmän kuin muut, ei hänen pitäisi tuosta nauhasta ymmärtää yhtään sen enempää kuin muutkaan, joten en ihan täysin ymmärrä noita järkyttyneitä ilmeitä. Jälleen taas puolivillaisesti mukaan rustattua draamaa, todennäköisesti. Sitä tässä jaksossa jonkun verran on.
• Oikeastaan järkytyin siitä, kuinka vähän sanottavaa minulla oli tästä jaksosta. Eli "mitäänsanomaton" oli oikeampi tapa kuvailla tätä, kuin aluksi kuvittelinkaan. Hyvä jakso, mutta ei loistava. Toisin kuin seuraavat kaksi. Pysykää linjoilla...